Henry E. Allisonin tulkinta Immanuel Kantin Skematismista - Puhtaan ymmärryksen skematismi kopernikaanisessa käänteessä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikinlukua Skematismista erään vaikutusvaltaisimman Kant-tutkijan, Henry E. Allisonin transsendentaalisen idealismin näkökulmasta. Vaikka skematismissa on kyse kaikkien käsitteiden soveltamisen mahdollisuuden ehdoista, työni ei lähesty käsitteiden skematismia ongelmalähtöisesti, vaan kyse on pikemminkin tekstikommentaarista. Sen keskeinen tutkimuskysymys on se, mikä merkitys Skematismilla on Kantin kopernikaanisessa käänteessä. Väitteeni on se, että me olemme ymmärtäneet skematismin roolin, kun me olemme löytäneet vastauksen siihen, miksi Skematismi muodostaa todellisen lähtöpisteen Kantin kriittiselle projektille, joka koskee synteettisten arvostelmiena priorimahdollisuutta. Jotta työni voi osoittaa tämän, se käsittelee skematismia kolmesta eri näkökulmasta: 1) Mikä suhde Skematismilla on Transsendentaalisen deduktion tuloksiin? 2) Miten transsendentaalisiin skeemoihin sisältyy niin sanottuna kolmantena luokkana sekä aististen että intellektuaalisten representaatioiden piirteitä, vaikka intuitio ja käsite ovat toistensa vastakohtia (A ja ei-A)? 3) Miten Kant voi antaa episteemisen oikeutuksen kategorioiden ja skeemojen välisellä yhteydellä?

Huolimatta siitä, että työni varsinainen osuus liittyy käsitteiden skematismiin, olen jakanut sen kahteen pääosaan. Ratkaisuni perustuu väitteeseen, jonka mukaan tarkastelu voi siirtyä Skematismiin jos ja vain jos se on selittänyt, miten Transsendentaalisessa estetiikassa ja Käsitteiden analytiikassa esitetyt tiedon ”elementit” vaikuttavat sen taustalla. Ymmärryksen skematismi ei muodosta – toisin kuin on usein luultu – täysin tarpeetonta jatketta Deduktiolle, saati sitten kätkettyä lukua, joka tekee Kritiikin ymmärrettäväksi. Kyse on pikemminkin siitä, että käsitteiden skematisointiin on mahdollista siirtyä, kun tarkastelu on osoittanut, että tiedon intellektuaalisten ja aististen ehtojen välillä on yhteys. Juridisena analogiana tämä tarkoittaa sitä, että laki voidaan panna täytäntöön vasta kun se on säädetty.

Keskeistä Allisonin Kant-tulkinnalle on se, että se painottaa ”kahden aspektin” merkitystä. Näissä aspekteissa on kyse siitä, miten yksiä ja samoja olioita tarkastellaan joko ilmiöinä tai olioina itsessään. Allisonin diskursiivisuus-teesissä tämä tarkoittaa sitä, että meillä ei ole tietoa olioista sinänsä, koska tällaisille käsitteille ei voida esittää aisti-intuitiivista vastinetta toisin kuin ilmiöille. Tällaiselle traditiolle on tyypillistä, että se tulkitsee Kantia metaepistemologisesti tai metodologisesti ja asettaa hänet vasten traditionaalista metafyysikkaa, joka tulkitsee ilmiöiden ja olioiden sinänsä välisen eron ontologisesti kahden maailman välisenä erona. Aspektitulkinnassa traditionaalinen lähestymistapa on hylättävä, koska ihminen voi ainoastaan ajatella olioita sinänsä, mutta hänellä ei ole sisäänpääsyä kontekstista riippumattomaan tarkastelupaikkaan, josta hän voi verrata representaatioitansa ilmiöiden tuolla puolen eksistoiviin entiteetteihin. Tämän vuoksi aspektitulkinta on korvannut puheen objektien reaalisesta luonnosta diskursiivisella analyysilla, joka reflektoi tiedona prioriehtoja ja rajoja.

Asiasanat:Henry E. Allison ja transsendentaalinen idealismi, diskursiivisuus-teesi, Immanuel Kant, kopernikaaninen käänne ja skematismi, transsendentaalinen deduktio, transsendentaaliset skeemat, episteeminen oikeutus, reflektio ja artikulaatio