Maaseudun kylät ja taajaman liepeet : yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja erilaiset haja-asutusalueiden tulkinnat Tampereen seudulla.
RAUTIO, ANNA (2012)
2012
Ympäristöpolitiikka ja aluetiede - Environmental and Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22953
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22953
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan Tampereen seudulla keväällä 2011 virinnyttä keskustelua haja-asutusalueiden yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Keskustelua tarkastellaan diskursiivisena määrittelykamppailuna, jossa eri tahot pyrkivät rakentamaan omanlaistaan tulkintaa kaupunkiseudun haja-asutusalueista ja niiden kehittämisestä. Tarkasteltu tapaus on samalla esimerkki laajemman eheyttämispolitiikan määrittymisestä paikallisesti.Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaisia diskursseja haja-asutusalueista ja niiden kehittämisestä eheyttämisen paikallinen määrittely tuottaa.
Haja-asutusalueista tuotettuja diskursseja tarkastellaan keskustelun osapuolten tuottamista teksteistä. Oletuksena on, että keskusteluun osallistuvat eivät pelkästään kuvaa haja-asutusalueita omasta näkökulmastaan vaan nimenomaan pyrkivät rakentamaan niitä tietynlaisina. Diskursiivinen kenttä toimii tässä sekä tulkintoja ehdollistavana lähtökohtana että mahdollistaa erilaisten kuvaustapojen rakentamisen ja tiettyjen tavoitteiden ajamisen. Erilaiset tulkinnat asettuvat määrittelykamppailussa vastakkain, hegemonisiksi diskursseiksi ja vastadiskursseiksi. Kamppailua käydään, koska hegemoniset diskurssit pyrkivät sulkemaan toisenlaisia tapoja tulkita tilannetta keskustelun ulkopuolelle.
Diskursiivisen tarkastelun tuloksena haja-asutusalueista piirtyy kaksi toisilleen lähes vastakkaista kuvaa. Kyläyhdistysten käyttämissä diskursseissa haja-asutusalueista rakennetaan kuvaa omaehtoisina ja ihmisten osallisuuden ja oman toiminnan kautta kehittyvinä maaseutu- ja kyläalueina, joille harva rakenne on luonnollinen ja etuja tuova piirre. Seutuhallituksen käyttämissä diskursseissa haja-asutusalueista taas rakennetaan kuvaa suunnittelemattoman ja harkitsemattoman rakentamisen kautta kehittyvinä ja osin myös riskialttiina asuinalueina, joilla yhdyskuntarakenteen hajautuminen tuottaa kustannuksia ja ekologisia haittoja, ja joille rakentamista näin ollen tulisi ohjata tarkemmin.
Vaikka eheyttämisen ajatus on selvästi juurtunut kansalliseen politiikkaan, sen paikallinen määrittely nostaa esiin hyvin erilaisia tapoja tulkita haja-asutusalueita ja asettaa niille tavoitteita. Eheyttäminen ei ole yksiselitteinen ratkaisu alueiden ongelmiin, vaan tietynlaisten valintojen tulos. Eheyttämistoimenpiteiden kohdistuessa yhä enemmän kaupunkiseutujen harvemmin asutuille maaseutualueille, eheyttävä suunnittelu kohtaa myös oletettavasti vahvoja diskursiivisia rintamia, joita sen on vaikeaa olla ottamatta huomioon. Yhtenä vaihtoehtona eheyttävän suunnittelun toteuttamiseen pohditaan asukkaita laajemmin osallistavien vuorovaikutteisten suunnittelukäytäntöjen mahdollisuutta.
Asiasanat:yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, eheyttävä suunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu, määrittelykamppailu, diskurssianalyysi, tilan tuottaminen
Haja-asutusalueista tuotettuja diskursseja tarkastellaan keskustelun osapuolten tuottamista teksteistä. Oletuksena on, että keskusteluun osallistuvat eivät pelkästään kuvaa haja-asutusalueita omasta näkökulmastaan vaan nimenomaan pyrkivät rakentamaan niitä tietynlaisina. Diskursiivinen kenttä toimii tässä sekä tulkintoja ehdollistavana lähtökohtana että mahdollistaa erilaisten kuvaustapojen rakentamisen ja tiettyjen tavoitteiden ajamisen. Erilaiset tulkinnat asettuvat määrittelykamppailussa vastakkain, hegemonisiksi diskursseiksi ja vastadiskursseiksi. Kamppailua käydään, koska hegemoniset diskurssit pyrkivät sulkemaan toisenlaisia tapoja tulkita tilannetta keskustelun ulkopuolelle.
Diskursiivisen tarkastelun tuloksena haja-asutusalueista piirtyy kaksi toisilleen lähes vastakkaista kuvaa. Kyläyhdistysten käyttämissä diskursseissa haja-asutusalueista rakennetaan kuvaa omaehtoisina ja ihmisten osallisuuden ja oman toiminnan kautta kehittyvinä maaseutu- ja kyläalueina, joille harva rakenne on luonnollinen ja etuja tuova piirre. Seutuhallituksen käyttämissä diskursseissa haja-asutusalueista taas rakennetaan kuvaa suunnittelemattoman ja harkitsemattoman rakentamisen kautta kehittyvinä ja osin myös riskialttiina asuinalueina, joilla yhdyskuntarakenteen hajautuminen tuottaa kustannuksia ja ekologisia haittoja, ja joille rakentamista näin ollen tulisi ohjata tarkemmin.
Vaikka eheyttämisen ajatus on selvästi juurtunut kansalliseen politiikkaan, sen paikallinen määrittely nostaa esiin hyvin erilaisia tapoja tulkita haja-asutusalueita ja asettaa niille tavoitteita. Eheyttäminen ei ole yksiselitteinen ratkaisu alueiden ongelmiin, vaan tietynlaisten valintojen tulos. Eheyttämistoimenpiteiden kohdistuessa yhä enemmän kaupunkiseutujen harvemmin asutuille maaseutualueille, eheyttävä suunnittelu kohtaa myös oletettavasti vahvoja diskursiivisia rintamia, joita sen on vaikeaa olla ottamatta huomioon. Yhtenä vaihtoehtona eheyttävän suunnittelun toteuttamiseen pohditaan asukkaita laajemmin osallistavien vuorovaikutteisten suunnittelukäytäntöjen mahdollisuutta.
Asiasanat:yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, eheyttävä suunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu, määrittelykamppailu, diskurssianalyysi, tilan tuottaminen