Ensimmäisen tason valvonnan toimivuus Suomessa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmissa

Abstract

Ensimmäisen tason valvonnalla tarkoitetaan Euroopan alueellinen yhteistyö –tavoitteen ohjelmiin osallistuvien tuensaajien ilmoittamien menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden varmistamista. Ohjelmakaudella 2000–2006 ensimmäisen tason valvonnan on suorittanut rahoittajan maksatustarkastaja ja tilintarkastajan suorittama hankkeen talouteen kohdistunut tarkastus suoritettiin yleensä vasta hankkeen päätyttyä. Ohjelmakaudella 2007–2013 Euroopan alueellinen yhteistyö –tavoitteen ohjelmiin osallistuvien jäsenvaltioiden on perustettava valvontajärjestelmä sekä nimettävä ensimmäisen tason valvojat. Jokaisen suomalaisen tuensaajan tulee järjestää oman maksatushakemuksensa varmentaminen Työ- ja elinkeinoministeriön sertifioiman ensimmäisen tason valvojan eli valvojalle asetetut pätevyysvaatimukset täyttävän riippumattoman tilintarkastajan toimesta ennen kuin maksatushakemus jätetään hankkeen pääpartnerin kautta ohjelmasihteeristölle.

Tutkimuksessa on tarkasteltu ensimmäisen tason valvonnan toimivuutta ohjelmakaudella 2007–2013. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin ensinnäkin verkkokyselyillä, joilla on selvitetty ensimmäisen tason valvojien sekä hankkeiden henkilökunnan näkökantoja ensimmäisen tason valvonnan toimivuuteen. Toiseksi haastatteluilla, joilla on selvitelty Työ- ja elinkeinoministeriön ja INTERREG IVA Central Baltic –ohjelmaviranomaisen kantaa valvonnan toimivuuteen.

Tutkimuksen tulosten mukaan ensimmäisen tason valvontajärjestelmän ongelmiksi koettiin sertifiointimenettelyn raskaus, sillä sertifiointi tulee tehdä jokaiseen hankkeeseen erikseen. Hankkeen valvojaksi sertifioidun tulisi ohjelmaviranomaisen mukaan tehdä kaikki tarkastukset, mutta Suomessa valvonnassa käytetään avustavia tarkastajia. Sertifiointimenettelyn ongelmaksi koettiin myös varahenkilöjärjestelmän puuttuminen. Tutkimuksen tuloksista nousi esiin myös se, että Työ- ja elinkeinoministeriö on aloittanut valvojien laadunvarmistuksen vasta syksyllä 2012 eikä ole varmistanut valvontajärjestelmän tehokkuutta ohjelmakauden alusta alkaen. Ensimmäisen tason valvojan roolin poikkeaminen perinteisestä tilintarkastuksesta eli oikeus hyväksyä ja hylätä kustannuksia sekä arvioida hankkeen sisältöä koettiin ongelmalliseksi. Valvonnan toimivuutta haittaavana nähtiin myös tarkastusten tiheys, kustannusten 100 prosenttinen varmentaminen otannan käyttämisen sijaan, raskaat ja laajat kustannusten raportoimislomakkeet sekä tarkastusraportit. Parannusta toivottiin etenkin tukikelpoisuussääntöjen ja raportointilomakkeistojen yhdenmukaisuuteen eri ohjelmien välillä. Tämän tutkimuksen aineistosta johdettuna päätelmänä voidaankin esittää, että ensimmäisen tason valvontaa tulisi vielä kehittää.

Asiasanat:Ensimmäisen tason valvonta, Euroopan alueellinen yhteistyö, hanketarkastus, sertifiointimenettely