Lainalaukun matkassa. Museon ja muistelutyön mahdollisuudet osana ennaltaehkäisevää sosiaalityötä.
LAUKKARINEN, ANU (2012)
LAUKKARINEN, ANU
2012
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22949
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22949
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella museon mahdollisuuksia toimia ennaltaehkäisevän sosiaalityön kentällä. Tutkimuskysymyksinä olivat, miten museo voi toimia osana ennaltaehkäisevän sosiaalityön kenttää ja mitä sosiaalityölle ominaisen sosiokulttuurisen toiminnan piirteitä on paikallistettavissa museon lainalaukun käytössä ikäihmisten parissa.Kontekstointi kulttuurin ja sosiaalisen alueille vaati katseen luomista ikäihmisten arkeen ja sitä koskevaan kirjallisuuteen sekä toisaalta yleisellä tasolla museon toimintaan. Oleellisia olivat tutkimuksen kannalta myös Leena Kurjen ajatukset sosiokulttuurisesta innostamisesta.
Tutkimus on toteutettu Suomen merimuseon ja Kymenlaakson museon kanssa pienimuotoisena toimintatutkimuksena. Toimintatutkimusta on käytetty väljänä tutkimusstrategiana tutkimusta toteutettaessa. Museoiden pedagogeja haastateltiin haettaessa vastausta museon mahdollisuuksista toimia ennalta ehkäisevän sosiaalityön kentällä. Haastattelu toimi samalla myös toimintatutkimuksen interventiona. Tarkemmaksi tutkimuskohteeksi valikoitui museoiden yhteinen vuonna 2011 luotu lainalaukku. Lainalaukkuun eli vanhaan matkalaukkuun oli koottu tarinoita, kuvia ja esineitä satamateemasta. Laukkua olivat lainanneet ja käyttäneet lähinnä ikäihmiset muistelutoiminnassaan palvelutaloissa, päiväkeskuksissa ja hoivakodeissa. Osallistuvan havainnoinnin menetelmää käytettiin kerätessä aineistoa lainalaukun muistelutuokioista. Tutkimusaineistoa analysoitiin sisältöä tematisoimalla.
Tutkimustuloksina voi esittää museon halun saavuttaa mahdollisimman suuri yleisö museon kävijöiksi ja osallistujiksi museon toimintaan. Museon välittämän kulttuurin koettiin itsessään vaikuttavan suojaavana tekijänä sosiaalisia riskejä vastaan. Monipuolinen toiminta ja osallisuuden mahdollisuudet nähtiin olevan avainasemassa sekä museon päämääriä että ennaltaehkäisevää sosiaalityötä ajateltaessa. Uudet museopedagogiset menetelmät ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa esitettiin myös tärkeinä museon keinoina vastata erilaisten ryhmien tarpeiden huomioimiseen. Toisaalta museon toiminnan taloudellisen mittaamisen ja tällä hetkellä vähäisen osallisuuden museon toiminnan suunnittelussa voi nähdä jännitteenä ennaltaehkäisevän sosiaalityön päämäärien yhteensovittamisessa museon toimintaan.
Lainalaukulla on tutkimuksen mukaan mahdollisuuksia toimia sosiokulttuurista innostamista hyödyntäen. Laukku toimii ikäihmisten itsensä hyväksymillä ehdoilla, välittää heidän omaa ääntään ja vahvistaa heidän omaa toimijuuttaan sekä luo yhteisöllisyyttä. Muistelussa ikäihmiset ovat asiantuntijoina tietäen menneisyyttä, vaikka muistoja ja muistelukykyä todennäköisesti myös arvioidaan. Sosiokulttuurisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna lainalaukun käyttäminen ja sen kautta tehtävä muistelutyö voi ikäihmisten kohdalla toimia yhtenä menetelmänä toteuttaa museon yhteiskunnallisia tehtäviä ja toisaalta ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Kaiken kaikkiaan museolla on mahdollisuuksia sosiaalisen arvon nostamisessa nykyistä suurempaan rooliin. Jo nykyisissä toiminnoissa on olemassa sosiaalisilta riskeiltä suojaavia tekijöitä. Tulevaisuudessa niitä on toivon mukaan vielä enemmän ja ne tulevat myös laajemmin perustelluksi myös sosiaalisesta näkökulmasta.
Avainsanat: ennalta ehkäisevä sosiaalityö, toimintatutkimus, sosiokulttuurinen innostaminen, museo, ikäihmiset, muistelutyö
Tutkimus on toteutettu Suomen merimuseon ja Kymenlaakson museon kanssa pienimuotoisena toimintatutkimuksena. Toimintatutkimusta on käytetty väljänä tutkimusstrategiana tutkimusta toteutettaessa. Museoiden pedagogeja haastateltiin haettaessa vastausta museon mahdollisuuksista toimia ennalta ehkäisevän sosiaalityön kentällä. Haastattelu toimi samalla myös toimintatutkimuksen interventiona. Tarkemmaksi tutkimuskohteeksi valikoitui museoiden yhteinen vuonna 2011 luotu lainalaukku. Lainalaukkuun eli vanhaan matkalaukkuun oli koottu tarinoita, kuvia ja esineitä satamateemasta. Laukkua olivat lainanneet ja käyttäneet lähinnä ikäihmiset muistelutoiminnassaan palvelutaloissa, päiväkeskuksissa ja hoivakodeissa. Osallistuvan havainnoinnin menetelmää käytettiin kerätessä aineistoa lainalaukun muistelutuokioista. Tutkimusaineistoa analysoitiin sisältöä tematisoimalla.
Tutkimustuloksina voi esittää museon halun saavuttaa mahdollisimman suuri yleisö museon kävijöiksi ja osallistujiksi museon toimintaan. Museon välittämän kulttuurin koettiin itsessään vaikuttavan suojaavana tekijänä sosiaalisia riskejä vastaan. Monipuolinen toiminta ja osallisuuden mahdollisuudet nähtiin olevan avainasemassa sekä museon päämääriä että ennaltaehkäisevää sosiaalityötä ajateltaessa. Uudet museopedagogiset menetelmät ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa esitettiin myös tärkeinä museon keinoina vastata erilaisten ryhmien tarpeiden huomioimiseen. Toisaalta museon toiminnan taloudellisen mittaamisen ja tällä hetkellä vähäisen osallisuuden museon toiminnan suunnittelussa voi nähdä jännitteenä ennaltaehkäisevän sosiaalityön päämäärien yhteensovittamisessa museon toimintaan.
Lainalaukulla on tutkimuksen mukaan mahdollisuuksia toimia sosiokulttuurista innostamista hyödyntäen. Laukku toimii ikäihmisten itsensä hyväksymillä ehdoilla, välittää heidän omaa ääntään ja vahvistaa heidän omaa toimijuuttaan sekä luo yhteisöllisyyttä. Muistelussa ikäihmiset ovat asiantuntijoina tietäen menneisyyttä, vaikka muistoja ja muistelukykyä todennäköisesti myös arvioidaan. Sosiokulttuurisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna lainalaukun käyttäminen ja sen kautta tehtävä muistelutyö voi ikäihmisten kohdalla toimia yhtenä menetelmänä toteuttaa museon yhteiskunnallisia tehtäviä ja toisaalta ennaltaehkäisevää sosiaalityötä. Kaiken kaikkiaan museolla on mahdollisuuksia sosiaalisen arvon nostamisessa nykyistä suurempaan rooliin. Jo nykyisissä toiminnoissa on olemassa sosiaalisilta riskeiltä suojaavia tekijöitä. Tulevaisuudessa niitä on toivon mukaan vielä enemmän ja ne tulevat myös laajemmin perustelluksi myös sosiaalisesta näkökulmasta.
Avainsanat: ennalta ehkäisevä sosiaalityö, toimintatutkimus, sosiokulttuurinen innostaminen, museo, ikäihmiset, muistelutyö