"KIRJOITAN SINULLE VÄHÄN VAIKKA EI TÄÄLTÄ MITÄÄN ERIKOISTA KUULU" Jatkosodan arkea kahden perheen kirjeissä

Abstract

Jatkosodan aikana kodin ja rintaman välillä kulki satoja miljoonia postilähetyksiä. Tämä postiliikenne oli huomattavan tärkeää sekä koti- että taistelurintaman henkisen kestävyyden kannalta. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen kahden eri perheen jatkosodan aikaista kirjeenvaihtoa kotiseudun ja rintaman välillä. Kuvaan näiden perheiden kirjeistä avautuvaa sota-ajan arkea sekä sitä ympäristöä, missä he kirjeitään kirjoittivat. Mitä he kokivat sodan aikana ja mikä heille oli tärkeää? Sota-ajan kirjeiden tutkimukseen liittyy olennaisesti myös kirjesensuuri, joka vaikutti osaltaan kirjeenkirjoittamisen käytäntöihin. Tutkielma sijoittuu niin kutsutun uuden sotahistorian piiriin keskittyen sodan kokemushistoriaan.

Pääasiallisena aineistona tutkielmassa on käytetty sota-ajan kirjekokoelmia. Tutkielmaan valikoituneet perheet ovat kotoisin Kauhavalta ja Tampereelta. Asuinpaikkojen erosta huolimatta kirjeistä on löydettävissä paljon yhtäläisyyksiä. Luonnollisesti kummankin perheen kirjeenvaihdossa on nähtävissä myös perheiden ainutlaatuisuus sekä kirjeiden omaleimaisuus. Sotasensuuriin sekä kirjetarkkailujärjestelmään olen puolestani perehtynyt Valtioneuvoston kanslian tiedotus- ja tarkastuselinten sekä Päämajan sotasensuurin arkistojen kautta.

Avaan tutkielmassa perheiden kokemuksia omissa luvuissaan säilyttäen ne tällä tavoin selkeinä kokonaisuuksina, joita on mahdollista vertailla keskenään päätösluvussa. Kummankin perheen kirjeenvaihtoa leimaa vahvasti arkipäiväisyys sota-ajasta huolimatta. Etenkin kauhavalaisen maaseudulla asuneen perheen kirjeissä sää ja maatöistä kirjoittaminen ovat toistuvia aiheita kirjeestä toiseen. Räiskyviä sotakertomuksia tai taistelukuvauksia ei ole havaittavissa kummankaan perheen kirjeenvaihdossa. Kirjeet olivat sen sijaan kotia ja rintamaa yhdistävä side, jonka avulla sotilaat säilyttivät yhteyden siviilielämään. Pitkä asemasotavaihe selittää osaltaan kirjeiden arkipäiväisyyttä, mutta on huomattava, että myös kesän 1944 kiivaiden taisteluiden aikaan kirjeet säilyttivät arkisuutensa. Toisaalta huoli läheisten hengissä selviämisestä sekä epätietoisuus tulevasta löivät leimansa kesällä 1944 lähetettyihin kirjeisiin. Kirjeiden vakioaiheisiin kuuluivat myös lomatiedustelut sekä tulevien lomien suunnittelu. Kaipuu ja ikävä olivat olennainen osa kirjeenvaihtoa läpi sodan ja etenkin kotilomien jälkeen kaipuu näyttäytyi voimakkaana puolin ja toisin.

Tutkitun aineiston perusteella voidaan todeta kirjeenkirjoittajien noudattaneen sensuurimääräyksiä melko tunnollisesti koko jatkosodan ajan, joskin sotilaat ilmoittivat sijoituspaikkansa sensuurin kannalta luvattoman usein etenkin asemasodan aikana. Joitakin kyseenalaisia lipsahduksia on aineistosta havaittavissa, mutta järjestelmällistä tai tarkoituksenmukaista kielletyistä aiheista kirjoittelua ei sodan aikana esiintynyt. Sensuurikoneiston voi näin ollen sanoa toimineen sangen tehokkaasti. Osaltaan tämän koneiston toimintaan vaikutti luonnollisesti myös kirjoittajien harjoittama itsesensuuri, jonka merkitystä ei tule unohtaa tulkittaessa sota-ajan kirjeitä. Itsesensuuri selittää osaltaan myös kirjeistä huokuvaa arkipäiväisyyttä. Tämä arki muodostui yhteydenpidosta kodin ja rintaman välillä, kotilomista ja niiden odotuksesta sekä läheisten ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisesta kirjeiden välityksellä.

Asiasanat:Sota-ajan kirjeet, sodan kokemushistoria, kenttäposti, kirjesensuuri, arki