Euroopan romanivähemmistön suojelu erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen näkökulmasta
MATERO, REIJA (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MATERO, REIJA
2012
Julkisoikeus - Public Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-10Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan romanien ihmisoikeuksien suojan tasoa erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen valossa. Kyseessä on perus- ja ihmisoikeustutkimus, jossa on erityinen romaninäkökulma. Euroopan ihmisoikeussopimusta tarkastellaan osana eurooppalaista ihmisoikeusverkostoa. Euroopan ihmisoikeussopimuksella on erityisluonteensa kansainvälisten sopimusten joukossa. Sopimuksen erityisluonne heijastuu myös Euroopan ihmisoikeussopimusta valvovan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sopimuksen tulkintaperiaatteisiin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tulkitse ihmisoikeussopimusta eristyksissä. Euroopan unionin oikeudella ja kansallisilla oikeusjärjestyksillä on erityinen merkitys sopimuksen tulkinnassa. EIT voi etsiä oikeusvertailevaa tukea tarvittaessa myös Euroopan ulkopuolelta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen dynaaminen tulkinta on aiheuttanut muutoksia myös kansallisten oikeusjärjestysten sisällä.
Kansallisen oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välistä suhdetta on perinteisesti kuvattu käsiteparin monismi-dualisimi avulla. Dualistisen mallin mukaisesti kansainvälisellä oikeudella ja kansallisella oikeudella on eri voimassaoloperusta ja kumpikin muodostavat oman oikeusjärjestyksensä. Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen lisäpöytäkirjat ovat Suomessa voimassa eduskuntalakina. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimusta on sovellettava lakina viranomais- ja tuomioistuintoiminnassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat kuitenkin ylikansallista norminantoa, ja siksi kaikki kansalliset tulkintasäännöt eivät sellaisenaan voi tulla sovellettavaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen suojaamien oikeuksien sisältö muodostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ylikansallisen norminannon vaikutusta kansallisessa oikeusjärjestyksessämme.
Eurooppa on aktivoitunut 1990-luvulta lähtien vähemmistöjen suojelussa. Tämä aktivoituminen näkyy myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen romanitapauksissa, joista ensimmäiset tulivat EIT:n arvioitavaksi juuri 90-luvulla. Varsinainen läpimurtoratkaisu romanien erityissuojelun osalta annettiin vuonna 2007. Ratkaisussa oli kyse romanilasten sijoittamisesta ns. erityiskouluihin, jotka oli suunnattu pääasiassa kehitysvammaisille. Menettelyn tuomittiin loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tapauksessa EIT argumentoi selvästi romanien erityissuojelun puolesta. Koulusyrjinnän ohella EIT:n romanitapauksissa nousee esille muun muassa romanien perinteisen elämäntavan suojelu, etnisyyteen liittyvät kielteiset stereotypiat, äärimmäisen köyhyyden sopimuksenvastaisuus ja romaninaisten pakkosterilisaatiot. Rasistista väkivaltaa koskevat tapaukset muodostavat myös yhden huolestuttavan tapausryhmän EIT:n ratkaisukäytännössä.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen tavoitteena on ihmisoikeuksien tehokas suojaaminen. Vastuu ihmisoikeuksien tehokkaasta toteutumisesta ei kuitenkaan ole ainoastaan ylikansallisella tasolla, vaan päävastuu ihmisoikeuksien turvaamisessa on edelleen kansallisilla toimijoilla. Erilaisilla ihmisoikeuksia ajavilla järjestöillä on myös merkittävä rooli romanien ihmisoikeuksien edistämisessä. Hyvät käytännöt ovat yksi esimerkki siitä, miten romanien ihmisoikeuksien tehokasta toteutumista voidaan edistää kansallisesti.
Tutkimus on hyvin ajankohtainen. Romanien laajalle levinnyt ja systemaattinen syrjintä vaatii eurooppalaisen ihmisoikeusverkoston kaikkien toimijoiden huomiota.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tulkitse ihmisoikeussopimusta eristyksissä. Euroopan unionin oikeudella ja kansallisilla oikeusjärjestyksillä on erityinen merkitys sopimuksen tulkinnassa. EIT voi etsiä oikeusvertailevaa tukea tarvittaessa myös Euroopan ulkopuolelta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen dynaaminen tulkinta on aiheuttanut muutoksia myös kansallisten oikeusjärjestysten sisällä.
Kansallisen oikeuden ja kansainvälisen oikeuden välistä suhdetta on perinteisesti kuvattu käsiteparin monismi-dualisimi avulla. Dualistisen mallin mukaisesti kansainvälisellä oikeudella ja kansallisella oikeudella on eri voimassaoloperusta ja kumpikin muodostavat oman oikeusjärjestyksensä. Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen lisäpöytäkirjat ovat Suomessa voimassa eduskuntalakina. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimusta on sovellettava lakina viranomais- ja tuomioistuintoiminnassa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat kuitenkin ylikansallista norminantoa, ja siksi kaikki kansalliset tulkintasäännöt eivät sellaisenaan voi tulla sovellettavaksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen suojaamien oikeuksien sisältö muodostuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön avulla. Tutkimuksessa tarkastellaan myös ylikansallisen norminannon vaikutusta kansallisessa oikeusjärjestyksessämme.
Eurooppa on aktivoitunut 1990-luvulta lähtien vähemmistöjen suojelussa. Tämä aktivoituminen näkyy myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen romanitapauksissa, joista ensimmäiset tulivat EIT:n arvioitavaksi juuri 90-luvulla. Varsinainen läpimurtoratkaisu romanien erityissuojelun osalta annettiin vuonna 2007. Ratkaisussa oli kyse romanilasten sijoittamisesta ns. erityiskouluihin, jotka oli suunnattu pääasiassa kehitysvammaisille. Menettelyn tuomittiin loukkaavan Euroopan ihmisoikeussopimusta. Tapauksessa EIT argumentoi selvästi romanien erityissuojelun puolesta. Koulusyrjinnän ohella EIT:n romanitapauksissa nousee esille muun muassa romanien perinteisen elämäntavan suojelu, etnisyyteen liittyvät kielteiset stereotypiat, äärimmäisen köyhyyden sopimuksenvastaisuus ja romaninaisten pakkosterilisaatiot. Rasistista väkivaltaa koskevat tapaukset muodostavat myös yhden huolestuttavan tapausryhmän EIT:n ratkaisukäytännössä.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen tavoitteena on ihmisoikeuksien tehokas suojaaminen. Vastuu ihmisoikeuksien tehokkaasta toteutumisesta ei kuitenkaan ole ainoastaan ylikansallisella tasolla, vaan päävastuu ihmisoikeuksien turvaamisessa on edelleen kansallisilla toimijoilla. Erilaisilla ihmisoikeuksia ajavilla järjestöillä on myös merkittävä rooli romanien ihmisoikeuksien edistämisessä. Hyvät käytännöt ovat yksi esimerkki siitä, miten romanien ihmisoikeuksien tehokasta toteutumista voidaan edistää kansallisesti.
Tutkimus on hyvin ajankohtainen. Romanien laajalle levinnyt ja systemaattinen syrjintä vaatii eurooppalaisen ihmisoikeusverkoston kaikkien toimijoiden huomiota.