Kunnallisen liikelaitoksen ja osakeyhtiön taloudellinen vertailu vesilaitostoiminnassa
PÄÄKKÖNEN, PETRI (2012)
2012
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22942
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22942
Tiivistelmä
Vesihuoltotoiminnassa liikelaitos ja osakeyhtiö ovat kaksi yleisintä toiminnan organisointitapaa. Kaksi erilaista organisointitapaa antaa hyvän lähtökohdan vesilaitosten eroavaisuuksien tutkimiseen. Tässä tutkimuksessa selvitetään kahden vesilaitoksen rahoituksellista eroavaisuutta, omistajalle maksettavan tuloutuksen eroavaisuutta lähinnä kohtuullisen tuoton käsitteen avulla sekä vesilaitosten investointien riittävyyttä.
Omistajan tuloutus maksetaan osakeyhtiössä osinkojen ja omistajalainojen kautta, kun taas liikelaitos maksaa omistajalle tuloutuksena peruspääomasta kohtuullista korvausta, mikä Tampereen Veden tapauksessa on ollut vuosittain noin 10,5 miljoonaa euroa. Omistajalle maksettavan tuloutuksen suuruutta on pystyttävä perustelemaan, mikäli sitä voidaan pitää kohtuullisena. Kohtuullisen tuoton määritelmä on nykyisin varsin niukka, sillä lainsäädännössä ei ole juuri otettu kantaa vesilaitoksen ja omistajan väliseen tuloutukseen. Kohtuullisuuden mekanismeja tulee jatkossa kehittää erityisten arviointi- ja valvontamekanismien avulla, sillä nykyisin kohtuullisuuden mittareita ovat lähinnä tuottojen historiatieto, laitosten välinen vertailu ja palvelujen haluttu hintataso. Energiamarkkinoilla käytössä olevan kohtuullisuuden arviointi- ja valvontamekanismin liittäminen vesihuoltotoimintaan selkeyttäisi nykyistä kohtuullisuuden määritelmää huomattavasti.
Tutkimuksen mukaan molemmat organisointitavat soveltuvat vesilaitostoimintaan, mutta tulevaisuudessa yhtiöittäminen tullee lisääntymään muun muassa seudullisen yhteistyön, kuntaliitosten sekä vesilaitosten verokohtelun yhdenvertaistamisen takia. Lahdessa yhtiöittäminen on tehostanut toimintaa ja itsenäistänyt päätöksentekoa, minkä takia osakeyhtiötä pidetään vesilaitostoimintaan soveltuvimpana organisaatiomuotona. Muutos kunnallisteknisen viraston alaisesta vesihuolto-osastosta liikelaitokseksi on selkeyttänyt myös Tampereen Veden toimintaa, sillä liikelaitos antaa vapauksia oman toiminnan ja talouden järjestämiseen. Tulevaisuudessa mahdollisen seudullisen yhteistyön tai kuntaliitosten tapauksessa yhtiöittäminen voi olla mahdollista myös Tampereella.
Tutkimuksen mukaan investointivarat ovat nykyisin riittävät, mutta tulevaisuudessa investointeihin tulee suunnata entistä enemmän rahoitusta. Joustava omistajapolitiikka tullee olemaan tulevaisuudessa elinehto, jotta kasvavat tuloutukset eivät ole investointien esteenä. Keskustelua herättänyt piiloverotus eli muiden toimintojen rahoittaminen vesilaitosten tuottovaatimusta lisäämällä on tämänkin tutkimuksen perusteella hyvin todennäköistä. Omistajatuloutuksien voidaan sanoa olleen kohtuuttomia, mikäli tulevaisuuden investoinnit jäävät kattamatta tai niihin ei pystytä varautumaan riittävällä tasolla.
Asiasanat: Vesihuolto, tuottovaatimus, kohtuullinen tuotto, osakeyhtiö, liikelaitos, tuloutus
Omistajan tuloutus maksetaan osakeyhtiössä osinkojen ja omistajalainojen kautta, kun taas liikelaitos maksaa omistajalle tuloutuksena peruspääomasta kohtuullista korvausta, mikä Tampereen Veden tapauksessa on ollut vuosittain noin 10,5 miljoonaa euroa. Omistajalle maksettavan tuloutuksen suuruutta on pystyttävä perustelemaan, mikäli sitä voidaan pitää kohtuullisena. Kohtuullisen tuoton määritelmä on nykyisin varsin niukka, sillä lainsäädännössä ei ole juuri otettu kantaa vesilaitoksen ja omistajan väliseen tuloutukseen. Kohtuullisuuden mekanismeja tulee jatkossa kehittää erityisten arviointi- ja valvontamekanismien avulla, sillä nykyisin kohtuullisuuden mittareita ovat lähinnä tuottojen historiatieto, laitosten välinen vertailu ja palvelujen haluttu hintataso. Energiamarkkinoilla käytössä olevan kohtuullisuuden arviointi- ja valvontamekanismin liittäminen vesihuoltotoimintaan selkeyttäisi nykyistä kohtuullisuuden määritelmää huomattavasti.
Tutkimuksen mukaan molemmat organisointitavat soveltuvat vesilaitostoimintaan, mutta tulevaisuudessa yhtiöittäminen tullee lisääntymään muun muassa seudullisen yhteistyön, kuntaliitosten sekä vesilaitosten verokohtelun yhdenvertaistamisen takia. Lahdessa yhtiöittäminen on tehostanut toimintaa ja itsenäistänyt päätöksentekoa, minkä takia osakeyhtiötä pidetään vesilaitostoimintaan soveltuvimpana organisaatiomuotona. Muutos kunnallisteknisen viraston alaisesta vesihuolto-osastosta liikelaitokseksi on selkeyttänyt myös Tampereen Veden toimintaa, sillä liikelaitos antaa vapauksia oman toiminnan ja talouden järjestämiseen. Tulevaisuudessa mahdollisen seudullisen yhteistyön tai kuntaliitosten tapauksessa yhtiöittäminen voi olla mahdollista myös Tampereella.
Tutkimuksen mukaan investointivarat ovat nykyisin riittävät, mutta tulevaisuudessa investointeihin tulee suunnata entistä enemmän rahoitusta. Joustava omistajapolitiikka tullee olemaan tulevaisuudessa elinehto, jotta kasvavat tuloutukset eivät ole investointien esteenä. Keskustelua herättänyt piiloverotus eli muiden toimintojen rahoittaminen vesilaitosten tuottovaatimusta lisäämällä on tämänkin tutkimuksen perusteella hyvin todennäköistä. Omistajatuloutuksien voidaan sanoa olleen kohtuuttomia, mikäli tulevaisuuden investoinnit jäävät kattamatta tai niihin ei pystytä varautumaan riittävällä tasolla.
Asiasanat: Vesihuolto, tuottovaatimus, kohtuullinen tuotto, osakeyhtiö, liikelaitos, tuloutus