Kopulalauseen tyypin ON HAUSKA KATSELLA PELIÄ merkitys ja käyttö sanomalehtitekstissä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan kopulalauseen tyypin on hauska(a) katsella peliä merkitystä ja käyttöä sanomalehtitekstissä. Tämäntyyppisessä kopulalauseessa infinitiivilauseke jäsentyy subjektiksi ja adjektiivi predikatiiviksi. Lausetyypin merkitystä tarkastellaan skemaattisen rakenteen olla-verbi + AP + InfP kannalta. Infinitiivisubjektillinen kopulalause kontrastoidaan lausesubjektin sisältävän kopulalauseen (on hienoa, että lenkkeilet) kanssa ja tutkielmassa selvitetään sitä, millä perusteella subjektin tyypin valinta infinitiivin ja lauseen välillä motivoituu. Prototyyppisesti puhuja valitsee subjektiksi infinitiivilausekkeen silloin, kun hän viittaa omaan toimintaansa. Tätä voidaan selittää useissa tapauksissa läheisyyteen perustuvalla ikonisuudella. Puhuja voi joskus viitata omaan toimintaansa myös lausesubjektin yhteydessä, ja tämä selittyy usein lauseen infinitiivilauseketta suuremmalla lausemaisuuden asteella, jolloin lauseella puhujan on mahdollista välittää enemmän merkityksiä kuin infinitiivilausekkeella.

Rakenneskeemaan olla-verbi + AP + InfP voi sijoittaa erilaisia adjektiiveja ja infinitiivin kantaverbejä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millä ehdoin erilaisia adjektiiveja ja infinitiiviverbejä rakennekeemaan voi sijoittaa. Adjektiivin tulee yleensä voida kuvata abstraktia asiaa ja puhujan tietoisuuden sisältöä, koska lausetyyppi ei kuvaa maailmaa suoraan vaan puhujan tekemänä abstraktina yleistyksenä ja puhujan sisäisenä elämyksenä. Adjektiivin valinnalla puhuja suhteuttaa ja arvioi infinitiiviverbin ilmaisemaa toimintaa eri tavoin, ja siksi erityyppisten adjektiivien kautta syntyy erilaisia merkityksiä, joita tutkielma kartoittaa. Samoin lauseen määritteiden kautta puhuja suhteuttaa tilannetta eri tavoin. olla-verbin ja adjektiivin yhdistelmä edellyttää inhimillistä kokijaa, joten lauseessa käytetyt infinitiiviverbit ilmaisevat lähes yksinomaan ihmisen toimintaa. Tavallisia ovatkin aistihavaintoverbit ja muut ihmisen elämässä toistuviin tilanteisiin viittaavat verbit.

Tutkielman aineistona on sanomalehtitekstejä sisältävä Suomen tekstipankin korpus. Sanomalehtiteksteissä lausetyypin käytössä korostuvat erilaiset referointikontekstit. Koska lausetyypissä ei ole inhimillistä subjektia, puhuja voi jakaa kokemuksiaan geneerisesti niin, että lukija voi tunnistaa kuvauksen ja samastua tuohon kuvaukseen.

Asiasanat:kopulalause, infinitiivisubjekti, lausesubjekti, referointi