Kunnan talouden tasapaino ja tilinpäätösinformaation tulkinta päätöksenteossa
KARHU, ILARI (2012)
2012
Finanssihallinto ja julkisyhteisöjen laskentatoimi - Financial Administration and Public Sector Accounting
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-10-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22927
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22927
Tiivistelmä
Kuntien taloudenpitoa koskee tasapainovelvoite. Kunnan taloudessa tulot ja menot täytyy olla pitkällä aikavälillä tasapainossa. Säännös kunnan talouden tasapainosta on kirjattu kuntalakiin. Kuntalain 65.3 § langettaa kunnille alijäämän kattamisvelvoitteen. Kunnan taloussuunnitelman tulee olla tasapainossa tai ylijäämäinen enintään neljän vuoden pituisena suunnittelukautena. Mikäli taseen alijäämää ei saada katettua suunnittelukautena, taloussuunnitelman yhteydessä on päätettävä erityisestä toimenpideohjelmasta.
Alijäämän kattamisvelvollisuudesta johtuen kunnan talouden tasapainoa mitataan tuloslaskelman yli-/alijäämällä. Mittaustapa on ongelmallinen, koska tilikauden yli-/alijäämä ei anna oikeaa kuvaa kunnan talouden tasapainosta. Mittaustapa sisältää oletuksen siitä, että poistot kuvaavat investoinneista aiheutuneita kuluja. Näin ei monenkaan kunnan kohdalla asia ole, etenkään uusinvestointien kohdalla. Osittain ongelmallisen mittaustavan seurauksena syntynyt kuntien tulorahoituksen riittämättömyys on johtanut kuntien voimakkaaseen velkaantumiseen ja näin ollen epätasapainoiseen talouteen.
Kunnat ovat luonteeltaan toimeksiantotalouksia. Ne järjestävät palveluita toimeksiantajilleen toimeksiantajan antamin varoin. Toimeksiantotalouden raha- ja reaaliprosessi ei yhtene samalla tavalla kuin ansaintatalouden vastaava. Toisin sanoen kunnan tulot ja menot eivät välttämättä liity toisiinsa. Kunnan toimeksiantotaloudellinen luonne aiheuttaa rajoituksia sen tilinpäätöksen tulkinnalle. Kunnan tilinpäätöksen perusteella ei voida päätellä mitään kunnan tehokkuudesta.
Johtuen edellä kuvatusta kuntatalouden ns. poisto-ongelmasta ja kunnan toimeksiantotaloudellisesta luonteesta, voidaan hyvällä syyllä todeta, että kunnan talouden tasapainoisuuden mittaamisessa ollaan tekemisissä monitulkintaisen ongelman kanssa. Monitulkintaisuus on ylipäätään aina läsnä, kun työskennellään laskentatoimen informaation parissa. Laskentatoimen informaation tuottajat ja käyttäjät käsittelevät informaatiota omista tarkoitusperistään käsin. Lisäksi informaation hyväksikäyttäjät voivat preferoida eri asioita ja ristiriitaisesti keskenään.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin hahmottamaan kunnan talouden tasapainoon liittyvän aihepiirin monitulkintaisuutta. Tutkimus on tapaustutkimus. Tapauskohteen, eli Tampereen kaupungin, johtavia viranhaltijoita ja yhtä luottamushenkilöä haastattelemalla koetettiin päästä käsiksi kunnan talouden tasapainon tulkintaan laskentatoimen informaation tuottajan ja käyttäjän näkökulmasta. Tapauskohde heijastikin aihealueen monitulkintaisuutta, mutta selkeästi esiin nousi ajatus siitä, että kunnan talouden tasapaino tarkoittaa resurssien, eli rahojen, riittävyyttä. Kunnan tulorahoituksen on riitettävä investointeihin, tosin kasvavassa kunnassa investoinnit voidaan alkuvaiheessa rahoittaa lainarahalla. Tasapainoon kuuluu myös resurssien oikeudenmukainen jakaminen.
Asiasanat: talouden tasapaino, kunnat, tilinpäätös, monitulkintaisuus
Alijäämän kattamisvelvollisuudesta johtuen kunnan talouden tasapainoa mitataan tuloslaskelman yli-/alijäämällä. Mittaustapa on ongelmallinen, koska tilikauden yli-/alijäämä ei anna oikeaa kuvaa kunnan talouden tasapainosta. Mittaustapa sisältää oletuksen siitä, että poistot kuvaavat investoinneista aiheutuneita kuluja. Näin ei monenkaan kunnan kohdalla asia ole, etenkään uusinvestointien kohdalla. Osittain ongelmallisen mittaustavan seurauksena syntynyt kuntien tulorahoituksen riittämättömyys on johtanut kuntien voimakkaaseen velkaantumiseen ja näin ollen epätasapainoiseen talouteen.
Kunnat ovat luonteeltaan toimeksiantotalouksia. Ne järjestävät palveluita toimeksiantajilleen toimeksiantajan antamin varoin. Toimeksiantotalouden raha- ja reaaliprosessi ei yhtene samalla tavalla kuin ansaintatalouden vastaava. Toisin sanoen kunnan tulot ja menot eivät välttämättä liity toisiinsa. Kunnan toimeksiantotaloudellinen luonne aiheuttaa rajoituksia sen tilinpäätöksen tulkinnalle. Kunnan tilinpäätöksen perusteella ei voida päätellä mitään kunnan tehokkuudesta.
Johtuen edellä kuvatusta kuntatalouden ns. poisto-ongelmasta ja kunnan toimeksiantotaloudellisesta luonteesta, voidaan hyvällä syyllä todeta, että kunnan talouden tasapainoisuuden mittaamisessa ollaan tekemisissä monitulkintaisen ongelman kanssa. Monitulkintaisuus on ylipäätään aina läsnä, kun työskennellään laskentatoimen informaation parissa. Laskentatoimen informaation tuottajat ja käyttäjät käsittelevät informaatiota omista tarkoitusperistään käsin. Lisäksi informaation hyväksikäyttäjät voivat preferoida eri asioita ja ristiriitaisesti keskenään.
Tässä tutkimuksessa pyrittiin hahmottamaan kunnan talouden tasapainoon liittyvän aihepiirin monitulkintaisuutta. Tutkimus on tapaustutkimus. Tapauskohteen, eli Tampereen kaupungin, johtavia viranhaltijoita ja yhtä luottamushenkilöä haastattelemalla koetettiin päästä käsiksi kunnan talouden tasapainon tulkintaan laskentatoimen informaation tuottajan ja käyttäjän näkökulmasta. Tapauskohde heijastikin aihealueen monitulkintaisuutta, mutta selkeästi esiin nousi ajatus siitä, että kunnan talouden tasapaino tarkoittaa resurssien, eli rahojen, riittävyyttä. Kunnan tulorahoituksen on riitettävä investointeihin, tosin kasvavassa kunnassa investoinnit voidaan alkuvaiheessa rahoittaa lainarahalla. Tasapainoon kuuluu myös resurssien oikeudenmukainen jakaminen.
Asiasanat: talouden tasapaino, kunnat, tilinpäätös, monitulkintaisuus