Ajan adverbiaalin lauseasemasta - suomea, venäjää ja käännöskieltä vertaileva tutkimus

Abstract

Suomea ja venäjää on tavallisesti pidetty niin sanottuina vapaan sanajärjestyksen kielinä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten nämä kaksi kieltä vertautuvat toisiinsa, niin että erityisen huomion kohteena olivat ajan ilmaisut ja niiden sijainti lauseessa. Tarkastelulla oli päämääränä toisaalta luoda vertailutietoa ajan ilmaisun sijoittumisesta suomessa ja venäjässä, toisaalta tarkastella käännösuniversaalina pidetyn interferenssin ilmenemistä sanajärjestyksen kaltaisen syntaktisen elementin kautta.

Kielten vertailua varten yhdisteltiin kahta vapaan sanajärjestyksen pragmaattisia funktioita käsittelevää sanajärjestystutkimusta, Olga T. Yokoyaman kuvausta venäjästä ja Maria Vilkunan kuvausta suomesta. Näiden avulla luotiin malli, jota sovellettiin ajan ilmauksen sijainnin tarkkailuun lähde- ja kohdekielisissä teksteissä. Suomen ja venäjän välisessä vertailussa todettiin toisaalta, että (kuten jo nopealla tarkastelulla on mahdollista selvittää) venäjässä ajan ilmaus sijoittuu useammin juuri ennen verbiä – toisaalta määrällisen tarkastelun kautta havaittiin myös hienojakoisempia, lauseen informaatiorakenteeseen liittyviä eroja, kuten se, että suomi ja venäjä käyttävät ajan ilmauksen lauseenalkuista ja -loppuista sijaintiapaikoin eri tarkoituksiin.

Käännettyjä tekstejä tarkastelemalla havaittiin, että niin suomesta venäjään kuin venäjästä suomeen käännetyissä kaunokirjallisissa teksteissä esiintyy jonkin verran lähdekielen sanajärjestykseen aiheuttamaa interferenssiä, mikä ilmenee siinä, että ajan ilmauksen eri sijoittumisvaihtoehdot jakautuvat kohdekielisissä aineistoissa paikoin enemmän lähdekielen jakauman kuin vastaavan alkuperäiskielisen jakauman mukaisesti. Edelleen havaittiin, että venäjästä suomeen käännetyissä teksteissä interferenssitapauksia oli hieman toista käännössuuntaa enemmän. Toisaalta todettiin, ettei aina ole selvää, tulisiko interferenssin sijaan puhua käännetyn kielen yksinkertaistumisesta, sillä selvää lähdekielen stimulusta ei epätyypillisille kohdekielen ajan ilmausten jakautumisille aina ollut löydettävissä. Tutkimuksen aineistoina käytettiin kahta paralleelikorpusta, Tampereen yliopistolla jo aiemmin koottua ParRusia, joka koostuu venäjänkielisistä kaunokirjallisista teksteistä ja niiden käännöksistä sekä tämän tutkimuksen ohessa koottua ParFiniä, joka puolestaan koostuu suomenkielisistä kaunokirjallisista teksteistä ja niiden käännöksistä.

Asiasanat: sanajärjestys, käännösuniversaalit, interferenssi, korpustutkimus, adverbiaalit, ajan ilmaisut