Onko lapsipolitiikka turvallisuuspolitiikkaa? Intertekstuaalinen analyysi lapsen ja kansainvälisen turvallisuuden merkityksistä

Abstract

Tutkielmani tavoitteena on perehtyä lapsen ja turvallisuuden erilaisiin merkityksiin sekä merkitysten rakentumiseen kansainvälisten ja ulkopoliittisten asiakirjojen kautta. Tutkielma kysyy, onko lapsipolitiikka turvallisuuspolitiikkaa, ja jos on, niin miksi se on turvallisuuspolitiikkaa. Tutkimuskysymystä lähestyn poststrukturalistisesti, kielen rakentamaa maailmaa ja ilmiöitä havainnoiden.

Tutkielmassa etsitään lapselle turvallisuuden suhteen annettuja merkityksiä sekä kansainvälisen turvallisuuden merkityksiä suhteessa lapseen. Aineistona toimii kansainväliset sopimukset, julistukset ja asiakirjat, jotka liittyvät sekä lapsiin että kansainväliseen turvallisuuteen. Analyysin kohteena ovat erityisesti YK:n, EU:n ja Suomen kansainväliset ja ulkopoliittiset lapsiin liittyvät tekstit, ja analyysi tapahtuu intertekstuaalisesti, tekstienvälistä yhteyttä etsien. Intertekstuaalisuuden ajatuksena on tekstien rakentuminen jo olemassa olevista teksteistä. Myös merkitykset ja ilmiöt muodostuvat tämän ajattelutavan mukaisesta jo olemassa olevista ajatuksista ja ilmiöistä, jotka yhdistyessään jalostuvat uudenlaisiksi ilmiöiksi ja merkityksiksi. Analyysi pohjautuu erityisesti Julia Kristevan ja Roland Barthesin esittelemälle intertekstuaalisuudelle.

Se, miten lapsi liitetään kansainvälisessä turvallisuudessa toimijuuteen, on erityisesti kiinnostuksen kohteena. Toiseksi tutkielma etsii turvallisuuden merkityksiä lasta koskevista teksteistä. Turvallisuuden merkitys on moninainen ja kansainvälisellä tasollakin jatkuvasti muutoksessa. Lapsuus ja turvallisuus liitetään useimmiten yhteen lapsen turvallisuudesta käytävänä keskusteluna. Tässä tutkielmassa pohdin lapsen ja turvallisuuden liittämistä yhteen kansainvälisen turvallisuuden sekä lapsen toimijuuden näkökulmasta. Lapsi esiintyy entistä useammin kansainvälisissä teksteissä poliittisena toimijana; lapsi voi olla sotilas, oikeuksien omistaja, neuvotteluväline tai uhka. Turvallisuus puolestaan voi merkitä valtioiden välistä turvallisuutta, inhimillistä turvallisuutta tai esimerkiksi maailmanturvallisuutta, jolla tarkoitetaan yksilöiden turvallisuutta yhteisiä uhkia vastaan.

Lapsipolitiikka voi siis olla myös turvallisuuspolitiikkaa, mutta sen luonne riippuu turvallisuuden määritelmästä, lapsen iästä ja usein myös lapsen asuinalueesta. Kansainväliset tekstit näkevät, että vaikuttamalla lapsen kehitykseen jo varhaisessa vaiheessa, voidaan rauhalle ja turvallisuudelle rakentaa pohjaa tulevaisuuden yhteiskunnissa ja kansainvälisissä suhteissa.

Asiasanat: Kansainvälinen politiikka, turvallisuuspolitiikka, lapsipolitiikka, turvallisuus, lapset, intertekstuaalisuus