Luontoympäristöjen käyttö edistää psyykkistä hyvinvointia elpymiskokemusten kautta
KIVIMÄKI, SINI (2012)
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22915
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22915
Tiivistelmä
Luontoympäristöjen käytön hyvinvointivaikutukset ovat olleet jo pitkään ympäristöpsykologian tutkimuksen kohteena. Kuitenkin kokonaiskuva siitä, mitkä tekijät voisivat välittää luontoympäristöjen käytön yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin, on vielä rakentumatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luontoympäristöjen käytön useuden yhteyttä koettuun psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan kysymyksiin siitä, onko luontoympäristöjen käytön useus yhteydessä neljän viikon ajalla koettuun psyykkiseen hyvinvointiin, ja välittävätkö viimeisimmän luontoympäristössä tapahtuneen ulkoilukerran seura, liikuntakerran kesto ja elpymiskokemus luontoympäristöjen käytön ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla "Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI2)" -tutkimusprojektissa. Väestörekisterikeskuksesta valittiin satunnaisotannalla 8000 suomalaista. Kyselylomakkeeseen vastasi 3060 henkilöä, joista 1366 (44,6 %) oli miehiä ja 1694 (55,4 %) naisia. Vastaajat olivat iältään 15–74-vuotiaita.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luontoympäristöjen käytön useus oli merkitsevästi yhteydessä koettuun psyykkiseen hyvinvointiin. Mitä useammin vastaajat arvioivat käyttävänsä luontoympäristöjä vapaa-aikanaan, sitä paremmaksi he arvioivat psyykkisen hyvinvointinsa viimeisen neljän viikon ajanjaksolla. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että ainoastaan viimeisimmän luontoympäristössä tapahtuneen ulkoilukerran elpymiskokemus välitti luontoympäristöjen käytön ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä: mitä useammin luontoympäristöjä raportoitiin käytettävän, sitä elvyttävämmäksi oli koettu viimeisin ulkoilukerta ja sitä paremmaksi arvioitiin myös psyykkinen hyvinvointi. Tulokset säilyivät ennallaan myös silloin, kun sukupuolen ja iän vaikutus vakioitiin. Tutkimuksessa löydettiin viitteitä myös luontoympäristöjen käytön ja psyykkisen hyvinvoinnin välisen yhteyden suunnasta: näyttää siltä, että luontoympäristöjen käyttö selittää elpymiskokemuksen kautta psyykkistä hyvinvointia paremmin kuin psyykkinen hyvinvointi luontoympäristöjen käyttöä.
Tutkimuksen tulokset tukevat osaltaan aiempia tutkimuksia luontoympäristöjen elvyttävyydestä. Ne osoittavat, että luonnolla on merkitystä arkielämän hyvinvoinnin tukijana ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääjänä. Luonto tarjoaa kaikille avoimia, helposti saavutettavia paikkoja stressistä elpymiseen ja päivän kuormituksista palautumiseen. Ihmisiä tulisikin kannustaa käyttämään aktiivisesti luontoympäristöjä, ja viheralueiden kansanterveydellinen merkitys tulisi ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa.
Asiasanat: luontoympäristö, psyykkinen hyvinvointi, elpyminen, viherliikunta, sosiaalinen konteksti
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeilla "Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI2)" -tutkimusprojektissa. Väestörekisterikeskuksesta valittiin satunnaisotannalla 8000 suomalaista. Kyselylomakkeeseen vastasi 3060 henkilöä, joista 1366 (44,6 %) oli miehiä ja 1694 (55,4 %) naisia. Vastaajat olivat iältään 15–74-vuotiaita.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että luontoympäristöjen käytön useus oli merkitsevästi yhteydessä koettuun psyykkiseen hyvinvointiin. Mitä useammin vastaajat arvioivat käyttävänsä luontoympäristöjä vapaa-aikanaan, sitä paremmaksi he arvioivat psyykkisen hyvinvointinsa viimeisen neljän viikon ajanjaksolla. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että ainoastaan viimeisimmän luontoympäristössä tapahtuneen ulkoilukerran elpymiskokemus välitti luontoympäristöjen käytön ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä yhteyttä: mitä useammin luontoympäristöjä raportoitiin käytettävän, sitä elvyttävämmäksi oli koettu viimeisin ulkoilukerta ja sitä paremmaksi arvioitiin myös psyykkinen hyvinvointi. Tulokset säilyivät ennallaan myös silloin, kun sukupuolen ja iän vaikutus vakioitiin. Tutkimuksessa löydettiin viitteitä myös luontoympäristöjen käytön ja psyykkisen hyvinvoinnin välisen yhteyden suunnasta: näyttää siltä, että luontoympäristöjen käyttö selittää elpymiskokemuksen kautta psyykkistä hyvinvointia paremmin kuin psyykkinen hyvinvointi luontoympäristöjen käyttöä.
Tutkimuksen tulokset tukevat osaltaan aiempia tutkimuksia luontoympäristöjen elvyttävyydestä. Ne osoittavat, että luonnolla on merkitystä arkielämän hyvinvoinnin tukijana ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääjänä. Luonto tarjoaa kaikille avoimia, helposti saavutettavia paikkoja stressistä elpymiseen ja päivän kuormituksista palautumiseen. Ihmisiä tulisikin kannustaa käyttämään aktiivisesti luontoympäristöjä, ja viheralueiden kansanterveydellinen merkitys tulisi ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa.
Asiasanat: luontoympäristö, psyykkinen hyvinvointi, elpyminen, viherliikunta, sosiaalinen konteksti