Deverbaalit nti- ja minen-johdokset Helsingin Sanomien korpuksessa
KOLU, RIITTA (2012)
2012
Suomen kieli - Finnish Language
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-09-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22905
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22905
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkitaan ja vertaillaan nti- ja minen-deverbaalijohdinten käyttöä. Korpuksena käytetään HS2000-korpusta, joka sisältää Helsingin Sanomien vuosikerrat 2000 ja 2001. Kiitän Sanoma Osakeyhtiötä korpuksen käyttömahdollisuudesta.
minen-johtimella johtamista pidetään lähes täysin automaattisena, sillä johdin on liki rajattoman produktiivinen. nti-johtimella produktiivisuudella on puolestaan sellainen syntaktinen rajoitus, että se voi liittyä vain yksitavuisiin verbeihin ja kolmi- tai useampitavuisiin Oi-verbeihin l. OidA-verbeihin. Näin ollen vertailu kohdistuu näistä kahdesta verbityypeistä johdettujen nti- ja minen-johdosten välille.
Yksitavuisten verbien ryhmä on pieni (16 eri verbiä), joten ne ovat kaikki tutkimuksessa mukana. OidA-verbien ryhmä sen sijaan on suurempi ja alati kasvava. Tätä tutkielmaa varten on käänteissanakirjan avulla valittu 12 yleisintä OidA-verbiä, joiden nti- ja minen-johdoksia tutkitaan. Analyysissa perehdytään nti-ja minen-johdosten frekvenssieroihin ja nti- ja minen-rakenteiden eroihin. Keskeisenä pohdinnan aiheena on myös, miten yksitavuisista verbeistä muodostetut nti-ja minen-johdosrakenteet eroavat OidA-verbeistä muodostetuista johdosrakenteista.
Tarkemmassa rakenneanalyysissa selvisi, että kantaverbi vaikuttaa voimakkaasti siitä muodostettuihin johdoksiin. Johdinten käytössä on eroa paitsi yksitavuisten ja OidA-verbien välillä, myös yksitavuisten verbien ryhmän sisällä. nti-johdokset ovat frekventeimpiä kumpaisenkin kantaverbityypin kohdalla, mutta päinvastaisista syistä. OidA-verbien kohdalla nti-johdosten suuri määrä selittyy johtimen produktiivisuudella tässä verbiryhmässä. Todennäköisesti nti-johtimen lyhyys vaikuttaa sen suosioon pitkien OidA-verbien nominaalistajana. Yksitavuisten verbien nti-johdosten suuret frekvenssit johtuvat usein niiden saamasta erityismerkityksestä. Esimerkiksi vienti ja tuonti ovat matkalla kohti leksikaalistumista. Yksitavuisten verbien ryhmässä minen-johdin on nti-johdinta selvempi teonnimijohdin, mutta analyysi paljasti myös leksikaalistuneita minen-johdoksia kuten tuominen merkityksessä ’tuliainen’.
Aineistoanalyysini paljasti, että vahva merkki leksikaalistumisesta on johdoksen esiintyminen ilman kantaverbille kuuluvia määritteitä. Huomionarvoista on merkityksen eriytymisen jatkumoluonne, sama johdos voi esiintyä rakenteesta riippuen selvänä teonnimenä tai erityismerkityksessä, matkalla kohti leksikaalistumista.
Asiasanat:pro gradu -tutkielma, korpustutkimus, sananjohto, nti-johdin, minen-johdin, leksikaalistuminen
minen-johtimella johtamista pidetään lähes täysin automaattisena, sillä johdin on liki rajattoman produktiivinen. nti-johtimella produktiivisuudella on puolestaan sellainen syntaktinen rajoitus, että se voi liittyä vain yksitavuisiin verbeihin ja kolmi- tai useampitavuisiin Oi-verbeihin l. OidA-verbeihin. Näin ollen vertailu kohdistuu näistä kahdesta verbityypeistä johdettujen nti- ja minen-johdosten välille.
Yksitavuisten verbien ryhmä on pieni (16 eri verbiä), joten ne ovat kaikki tutkimuksessa mukana. OidA-verbien ryhmä sen sijaan on suurempi ja alati kasvava. Tätä tutkielmaa varten on käänteissanakirjan avulla valittu 12 yleisintä OidA-verbiä, joiden nti- ja minen-johdoksia tutkitaan. Analyysissa perehdytään nti-ja minen-johdosten frekvenssieroihin ja nti- ja minen-rakenteiden eroihin. Keskeisenä pohdinnan aiheena on myös, miten yksitavuisista verbeistä muodostetut nti-ja minen-johdosrakenteet eroavat OidA-verbeistä muodostetuista johdosrakenteista.
Tarkemmassa rakenneanalyysissa selvisi, että kantaverbi vaikuttaa voimakkaasti siitä muodostettuihin johdoksiin. Johdinten käytössä on eroa paitsi yksitavuisten ja OidA-verbien välillä, myös yksitavuisten verbien ryhmän sisällä. nti-johdokset ovat frekventeimpiä kumpaisenkin kantaverbityypin kohdalla, mutta päinvastaisista syistä. OidA-verbien kohdalla nti-johdosten suuri määrä selittyy johtimen produktiivisuudella tässä verbiryhmässä. Todennäköisesti nti-johtimen lyhyys vaikuttaa sen suosioon pitkien OidA-verbien nominaalistajana. Yksitavuisten verbien nti-johdosten suuret frekvenssit johtuvat usein niiden saamasta erityismerkityksestä. Esimerkiksi vienti ja tuonti ovat matkalla kohti leksikaalistumista. Yksitavuisten verbien ryhmässä minen-johdin on nti-johdinta selvempi teonnimijohdin, mutta analyysi paljasti myös leksikaalistuneita minen-johdoksia kuten tuominen merkityksessä ’tuliainen’.
Aineistoanalyysini paljasti, että vahva merkki leksikaalistumisesta on johdoksen esiintyminen ilman kantaverbille kuuluvia määritteitä. Huomionarvoista on merkityksen eriytymisen jatkumoluonne, sama johdos voi esiintyä rakenteesta riippuen selvänä teonnimenä tai erityismerkityksessä, matkalla kohti leksikaalistumista.
Asiasanat:pro gradu -tutkielma, korpustutkimus, sananjohto, nti-johdin, minen-johdin, leksikaalistuminen