Kokemusten janoa, maailman avartamista ja perspektiiviä elämään. Oppiminen ja kehittyminen reissaajien matkakertomuksissa.
HEIMONEN, HELI (2012)
HEIMONEN, HELI
2012
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-09-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22891
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22891
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee reissaamiseksi nimitettyä matkailun muotoa oppimiskontekstina. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaista toimintaa reissaaminen on ja millaista oppimista ja kehittymistä reissatessa tapahtuu. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu viidestä blogin muodossa julkaistusta matkakertomuksesta. Tutkimuksen lähtökohtana oli havainto siitä, että matkailun ja oppimisen suhdetta on tutkittu kansainvälisestikin vielä vähän, eikä reissaamisen mahdollisuuksia informaalisena oppimisympäristönä ei ole vielä riittävästi tunnistettu.
Reissaajan oppimiskontekstia tarkastellaan tutkimuksessa ylirajaisen sosiaalisen tilan käsitteen kautta. Tällä tarkoitetaan yksilön elämään muodostuvaa sosiaalista rakennetta, joka muodostuu kolmenlaisista elementeistä; reissaajasta itsestään arvoineen ja identiteetteineen, hänen kotimaastaan ja merkittävistä ihmissuhteistaan ja intresseistään sinne sekä kulloisestakin sijainnista ja siellä vaikuttavista ihmissuhteista ja yhteisöistä. Reissaajien muodostama viiteryhmä ja etenkin sen muodostuminen verkossa nähdään yhtenä rakenteen osa-alueena.
Tutkimuksessa päädytään siihen, että erilaisten reissaajien käyttäytymistä koskevien määritelmien sijaan olennaisinta reissaamisessa vaikuttaisi olevan antituristinen tapa ajatella ja matkustaa. Olennaista siinä on aito kiinnostus erilaisia tapoja ja kulttuureja kohtaan ja halu välttää turisteille suunnattuja palveluita, ainakin jossain määrin. Reissaamista määrittävät usein myös pieni matkabudjetti, halu luoda uusia sosiaalisia suhteita, tarve kokea olevansa vapaa ja itsenäinen sekä suhteellisen pitkät matkat, jotka organisoidaan itsenäisesti ja joustavasti.
Tutkimuksen perusteella reissaajan oppimisen todettiin olevan osa jatkuvaa elämänlaajuista ja elinikäistä oppimisprosessia ja koska kyseessä on ei-institutionaalinen oppiminen, todettiin oppimisen olevan muodoltaan informaalista. Oppiminen näyttäisi olevan sidoksissa oppijan sosiokulttuurisiin konteksteihin, kuten esimerkiksi reissaajayhteisön muodostamaan kontekstiin. Reissaajan oppimisen havaittiin olevan sekä tavoitteellista että tavoitteetonta. Tutkimuksen perusteella keskeisimmät reissussa oppimisen ja kehittymisen kohteet ovat erilaiset käytännön taidot ja valmiudet, yleiset ja ylirajaiset viestintä- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalinen ja kulttuurinen tietoisuus sekä itsetuntemus ja perspektiivi omaan elämään. Tutkimuksen perusteella reissaamisen kaltaisen omaehtoisen kansainvälistymisen mahdollisuuksia olisi syytä tunnistaa ja arvioida hankittujen taitojen ja valmiuksien käyttökelpoisuutta eri konteksteissa.
Asiasanat:omatoimimatkailu, reissaaminen, ylirajainen sosiaalinen tila, matkakertomus, informaalinen oppiminen
Reissaajan oppimiskontekstia tarkastellaan tutkimuksessa ylirajaisen sosiaalisen tilan käsitteen kautta. Tällä tarkoitetaan yksilön elämään muodostuvaa sosiaalista rakennetta, joka muodostuu kolmenlaisista elementeistä; reissaajasta itsestään arvoineen ja identiteetteineen, hänen kotimaastaan ja merkittävistä ihmissuhteistaan ja intresseistään sinne sekä kulloisestakin sijainnista ja siellä vaikuttavista ihmissuhteista ja yhteisöistä. Reissaajien muodostama viiteryhmä ja etenkin sen muodostuminen verkossa nähdään yhtenä rakenteen osa-alueena.
Tutkimuksessa päädytään siihen, että erilaisten reissaajien käyttäytymistä koskevien määritelmien sijaan olennaisinta reissaamisessa vaikuttaisi olevan antituristinen tapa ajatella ja matkustaa. Olennaista siinä on aito kiinnostus erilaisia tapoja ja kulttuureja kohtaan ja halu välttää turisteille suunnattuja palveluita, ainakin jossain määrin. Reissaamista määrittävät usein myös pieni matkabudjetti, halu luoda uusia sosiaalisia suhteita, tarve kokea olevansa vapaa ja itsenäinen sekä suhteellisen pitkät matkat, jotka organisoidaan itsenäisesti ja joustavasti.
Tutkimuksen perusteella reissaajan oppimisen todettiin olevan osa jatkuvaa elämänlaajuista ja elinikäistä oppimisprosessia ja koska kyseessä on ei-institutionaalinen oppiminen, todettiin oppimisen olevan muodoltaan informaalista. Oppiminen näyttäisi olevan sidoksissa oppijan sosiokulttuurisiin konteksteihin, kuten esimerkiksi reissaajayhteisön muodostamaan kontekstiin. Reissaajan oppimisen havaittiin olevan sekä tavoitteellista että tavoitteetonta. Tutkimuksen perusteella keskeisimmät reissussa oppimisen ja kehittymisen kohteet ovat erilaiset käytännön taidot ja valmiudet, yleiset ja ylirajaiset viestintä- ja vuorovaikutustaidot, sosiaalinen ja kulttuurinen tietoisuus sekä itsetuntemus ja perspektiivi omaan elämään. Tutkimuksen perusteella reissaamisen kaltaisen omaehtoisen kansainvälistymisen mahdollisuuksia olisi syytä tunnistaa ja arvioida hankittujen taitojen ja valmiuksien käyttökelpoisuutta eri konteksteissa.
Asiasanat:omatoimimatkailu, reissaaminen, ylirajainen sosiaalinen tila, matkakertomus, informaalinen oppiminen