Suomen työeläkemarkkinat ja eläkelaitosten välinen kilpailu

Abstract

Suomessa lakisääteisen työeläketurvan toimeenpano on hajautettu. Yksityisen sektorin lakisääteistä työeläketurvaa hoidetaan yksityisen puolen työeläkeyhtiöissä, eläkekassoissa ja eläkesäätiöissä. Suomen järjestelmä poikkeaa kaikkien muiden maiden järjestelmistä hajautetun toimeenpanon vuoksi. Eläkelaitokset kilpailevat asiakkaista keskenään ja kilpailulla haetaan tehokkuushyötyjä sekä parempia sijoitustuottoja. Kilpailukeinot ovat kuitenkin rajatut, sillä tuote eli eläke-etuus on laissa määritelty, ja hinnallakin voidaan kilpailla vain tiukoin rajoituksin. Hinta konkretisoituu asiakkaille asiakashyvityksinä, eli vakuutusmaksun alennuksina. Työeläkeala poikkeaa muutoinkin tavanomaisesta toimialasta monella tavoin. Vaikka eläkelaitokset ovat yksityisiä, niin niiden päätehtävä on hoitaa sosiaaliturvaan kuuluvaa lakisääteistä työeläkettä. Alalla on vakuutuspakko, liiketoimintatavat ovat säänneltyjä ja valvonta on tiukkaa. Laitokset tekevät monessa asiassa tiivistä yhteistyötä ja myös eläkevaroista on viime kädessä laitosten yhteisvastuu. Työeläkealan kilpailu ja kilpailun tarkastelu poikkeaa siten suuresti tavanomaisesta toimialasta. Työeläkemarkkinat ovat melko keskittyneet: kahdella suurimmalla yhtiöllä on hallussaan noin 64 prosenttia kilpailun piirissä olevista markkinoista.

Tutkimuksen tavoitteena on analysoida Suomen työeläkealan markkinarakennetta, kuvata alan toimijoita ja eläkelaitosten välistä kilpailua sekä tuottaa arvio työeläkealan kilpailullisuudesta. Aineistona käytetään pääosin julkisia tilinpäätöstietoja. Kilpailullisuutta arvioitaessa käytetään toimialan taloustieteen menetelmiä. Markkinarakennetta analysoitaessa tarkastellaan markkinoiden keskittyneisyyttä sekä laitosten lukumäärissä tapahtuneita muutoksia. Työeläkealan markkinarakennetta verrataan lisäksi pankki- ja vakuutusmarkkinoihin Suomessa. Eläkelaitosten välistä kilpailua kuvataan eläkeyhtiöiden välillä asiakashyvitysten, työhyvinvointikulujen sekä vakuutusten siirtoliikkeen suhteen. Kilpailullisuuden arvioinnissa käytetään hyödyksi markkinarakenteen analysointia, laitosten välisen kilpailun kuvausta sekä joitain työeläkealan kilpailuun liittyviä epäkohtia. Tutkimus on pääosin kvantitatiivinen ja tarkasteluajanjaksona ovat vuodet 1997–2010.

Eläkelaitosten lukumäärä on vähentynyt runsaasti ja erityisesti eläkesäätiöitä on purettu tiuhaan tahtiin. Työeläkemarkkinat ovat hyvin keskittyneet, kuitenkaan keskittyneisyys ei merkittävästi eroa muista Suomen finanssimarkkinoista. Asiakashyvityksissä on melko runsaasti eroavaisuuksia, kuitenkin erot hyvityksissä eläkeyhtiöiden välillä ovat kaventuneet huomattavasti aivan viime vuosina. Työhyvinvointikulujen käytössä on eroavaisuuksia runsaasti, eikä niiden käyttöön liity samanlaista sääntelyä kuin esimerkiksi asiakashyvitysten jakamisen suhteen. Vakuutusten siirtoliike on vilkastunut vuoden 2006 jälkeen. Tulevaisuudessa kilpailua pyritään lisäämään esimerkiksi siirtymällä suurempaan yhtiökohtaiseen hinnoitteluun. Eläkelaitosten välistä kilpailua ei kuitenkaan voida viedä äärimmäisyyksiin, sillä toiminnassa on vahva sosiaalivakuutuksellinen puoli.

Asiasanat:Työeläkeala, kilpailu, eläkelaitos, markkinoiden keskittyneisyys, asiakashyvitys