Vaikeavammaisen oikeus henkilökohtaiseen apuun

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkimuksen kohteena on vammaispalvelulain mukainen henkilökohtainen apu. Henkilökohtainen apu on toisen henkilön vaikeavammaiselle henkilölle antamaa apua, jonka avulla vaikeavammainen kykenee suoriutumaan jokapäiväisestä elämästä. Vammaispalvelulaki määrittelee henkilökohtaisen avun vaikeavammaisen henkilön välttämättömäksi avustamiseksi kotona ja kodin ulkopuolella päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Henkilökohtaista apua koskevia oikeussäännöksiä uudistettiin kolme vuotta sitten, ja aihe onkin juuri nyt ajankohtainen. Vaikka henkilökohtaista apua koskevat lain säännökset ovat verraten tuoreita, on niiden tulkintaa koskevaa oikeuskäytäntöä kuitenkin saatavilla hallinto-oikeuksien lisäksi myös korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Samoin on saatavilla tilastotietoa siitä, millä tavoin henkilökohtaista apua kunnissa lakiuudistuksen jälkeen järjestetään, ja mihin suuntaan henkilökohtaisen avun kustannukset ovat kehittymässä.

Tässä tutkielmassa käytettävä tutkimusmetodi on pääasiassa lainopillinen eli oikeusdogmaattinen, ja tutkielma kuuluu pääasiassa sosiaalioikeuden alaan. Lainopin metodin avulla selvitän, mitä lainsäädännössä säädetään vammaispalveluista ja erityisesti henkilökohtaisesta avusta. Tavoitteenani on vammaispalvelulain mukaisen henkilökohtaisen avun sisältöä, järjestämistapoja ja saamisedellytyksiä analysoimalla selvittää, kuinka henkilökohtainen apu toteuttaa vaikeavammaisen henkilön perusoikeuksia, kiinnittäen erityisesti huomiota PL 6 §:n turvaamaan yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltoon sekä PL 19 §:n mukaisen ihmisarvoisen elämän turvaan ja oikeuteen riittäviin sosiaalipalveluihin. Lisäksi selvitän kuntien vammaispalvelulakia koskevien soveltamisohjeiden sisältöön perehtymällä, millaisia ohjeita kunnat ovat antaneet henkilökohtaista apua koskevien säännösten tulkinnasta.

Tutkielman keskeisimpänä johtopäätöksenä on, että henkilökohtainen apu toteuttaa vaikeavammaisten kohdalla PL 6 §:n mukaista yhdenvertaisuutta sekä suhteessa muihin ihmisiin että toisiin vaikeavammaisiin. Henkilökohtainen apu myös heijastaa nykyistä käsitystä siitä, minkä katsotaan olevan PL 19 §:n mukaista ihmisarvoista elämää ja riittävää huolenpitoa. Henkilökohtainen apu ei edistä vain PL 6 §:n ja PL 19 §:n mukaisia perusoikeuksia, vaan vaikeavammaisen henkilön saama henkilökohtainen apu voi olla edellytyksenä myös muiden perusoikeuksien toteutumiselle.