Osakeyhtiön sukupolvenvaihdoshuojennus perintö- ja lahjaverotuksessa - PerVL 55 §:n soveltaminen
ELO, MARJO (2012)
2012
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-08-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22870
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22870
Tiivistelmä
Vuoden 2012 alussa perintö- ja lahjaverotusta kiristettiin yli 200 000 euron ylittävien saantojen osalta, ja valtioneuvoston päätöksen mukaan myös 1 miljoonan euron ylittävien perintöjen ja lahjojen verotukseen on luvassa kiristystä vuosille 2013–2015. Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle Suomessa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joille sukupolvenvaihdos on ajankohtainen. Perintö- ja lahjaverotuksen kiristymisen myötä verosuunnittelun ja verotuksen ennakoitavuuden merkitys korostuu sukupolvenvaihdostilanteissa entisestään.
Perintö- ja lahjaverolain (PerVL) 55 §:ssä säännellään vastikkeettoman sukupolvenvaihdoksen verohuojennuksesta, joka kohdistuu perintö- ja lahjaveron määrään. Huojennuksen soveltuessa perintö- tai lahjavero voidaan jättää joko osittain tai kokonaan maksuunpanematta. Säännöksen tulkinta on sen voimaantulosta lähtien ollut hankalaa eikä oikeustila edelleenkään ole selvä. PerVL 55 §:n tulkinnassa epäselvää on erityisesti se, mitä tarkoitetaan säännöksessä mainitulla muulla yrityksellä, toiminnan jatkamisella sekä yritysvarallisuudella. Näihin käsitteisiin liittyy erilaisia rajanvetotilanteita, joita käsitellään tässä tutkielmassa. Tutkielma perustuu oikeusdogmatiikkaan eli lainoppiin, jonka tarkoituksena on selvittää voimassa oleva oikeustila osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksen verotuksessa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että PerVL 55 §:ssä mainitun yrityksen käsitteen tulkinta pohjautuu pitkälti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) yritystoiminnan määritelmään. PerVL:n sukupolvenvaihdoshuojennusta ei voida kuitenkaan suoraan kytkeä tuloverotuksen tulolähderatkaisuihin, sillä tuloverotuksessa yrityksen verostatusta ei tutkita säännöllisesti. Pääsääntöisesti huojennuksen ulkopuolelle jäävät kaikki tuloverolain (TVL) mukaan verotettavat yhtiöt. Tutkielmassa käsitellyn perusteella PerVL:n huojennussäännös nykymuodossaan oikeuttanee verohuojennukseen pääsääntöisesti sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön osakkeesta sellaisenaan, kun pääosa yhtiön varallisuudesta kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Silloinkin, kun yli puolet varallisuudesta ei kuulu varsinaiseen elinkeinotoimintaan, huojennus voidaan yleensä myöntää myös henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvasta varallisuudesta, jos tämä varallisuus on hankittu varsinaisen elinkeinotoiminnan varoilla.
On ilmeistä, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltuminen ei ole aina selvää ja edellytysten täyttyminen on tutkittava tarkasti. Täyttä oikeusvarmuutta hiemankin monimutkaisessa sukupolvenvaihdosjärjestelyssä on lähes mahdotonta saavuttaa ilman ennakkoratkaisun hakemista, sillä tapaukset ovat aina yksilöllisiä ja niiden verokohtelu ratkaistaan tapauskohtaisesti.
Perintö- ja lahjaverolain (PerVL) 55 §:ssä säännellään vastikkeettoman sukupolvenvaihdoksen verohuojennuksesta, joka kohdistuu perintö- ja lahjaveron määrään. Huojennuksen soveltuessa perintö- tai lahjavero voidaan jättää joko osittain tai kokonaan maksuunpanematta. Säännöksen tulkinta on sen voimaantulosta lähtien ollut hankalaa eikä oikeustila edelleenkään ole selvä. PerVL 55 §:n tulkinnassa epäselvää on erityisesti se, mitä tarkoitetaan säännöksessä mainitulla muulla yrityksellä, toiminnan jatkamisella sekä yritysvarallisuudella. Näihin käsitteisiin liittyy erilaisia rajanvetotilanteita, joita käsitellään tässä tutkielmassa. Tutkielma perustuu oikeusdogmatiikkaan eli lainoppiin, jonka tarkoituksena on selvittää voimassa oleva oikeustila osakeyhtiön sukupolvenvaihdoksen verotuksessa.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että PerVL 55 §:ssä mainitun yrityksen käsitteen tulkinta pohjautuu pitkälti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) yritystoiminnan määritelmään. PerVL:n sukupolvenvaihdoshuojennusta ei voida kuitenkaan suoraan kytkeä tuloverotuksen tulolähderatkaisuihin, sillä tuloverotuksessa yrityksen verostatusta ei tutkita säännöllisesti. Pääsääntöisesti huojennuksen ulkopuolelle jäävät kaikki tuloverolain (TVL) mukaan verotettavat yhtiöt. Tutkielmassa käsitellyn perusteella PerVL:n huojennussäännös nykymuodossaan oikeuttanee verohuojennukseen pääsääntöisesti sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön osakkeesta sellaisenaan, kun pääosa yhtiön varallisuudesta kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Silloinkin, kun yli puolet varallisuudesta ei kuulu varsinaiseen elinkeinotoimintaan, huojennus voidaan yleensä myöntää myös henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvasta varallisuudesta, jos tämä varallisuus on hankittu varsinaisen elinkeinotoiminnan varoilla.
On ilmeistä, että sukupolvenvaihdoshuojennuksen soveltuminen ei ole aina selvää ja edellytysten täyttyminen on tutkittava tarkasti. Täyttä oikeusvarmuutta hiemankin monimutkaisessa sukupolvenvaihdosjärjestelyssä on lähes mahdotonta saavuttaa ilman ennakkoratkaisun hakemista, sillä tapaukset ovat aina yksilöllisiä ja niiden verokohtelu ratkaistaan tapauskohtaisesti.