Takaperin laskemista, valmistautumisen tekniikkaa ja prima vistaa: vertailussa simultaanitulkkauksen opetuksen käytäntö ja tutkimuksen antama ohjeistus
TOLVANEN, KRISTIINA (2012)
2012
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-07-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22860
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22860
Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on selvittää, miten simultaanitulkkauksen opetukselle alan tutkimuksessa annetut valikoidut ohjeet mahdollisesti toteutuvat Tampereen yliopiston englannin kielen käännöstieteen oppiaineen simultaanitulkkauksen opetuksessa lukuvuonna 2011–2012. Lisäksi tutkielmani kartoittaa yleisellä tasolla, missä ja millaisella laajuudella tulkkausviestintää ja simultaanitulkkausta voi tutkielman tekohetkellä opiskella suomalaisissa yliopistoissa.
Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen vertailu yhdistettynä tapaustutkimukseen. Tutkimuksessa esitettyjä valikoituja ohjeita vertaan tietoon käytännön tilanteesta Tampereen yliopiston englannin käännöstieteen simultaanitulkkauksen opetuksessa. Tutkimuksen osalta vertailukohdaksi valitsin simultaanitulkkauksen opetusta koskevan ohjeistuksen kahdesta teoksesta, jotka ovat Daniel Gilen Basic Concepts and Models for Interpreter and Translator Training (1995) sekä Danica Seleskovitchin ja Marianne Ledererin Pédagogie Raisonnée de l’Interprétation (1989). Valinta on perusteltu, sillä kirjoittajat ovat alalla hyvin tunnettuja, ja julkaisujen tarjoama ohjeistus on hyvin laajaa. Käytännön tilanteesta tietoa antavana tutkimusmateriaalina toimivat tutkielman tekohetkellä voimassa olevan humanistisen tiedekunnan opinto-oppaan kurssikuvaukset sekä tulkkauksen opetuksesta vastaaville opettajille tekemäni kyselyn vastaukset. Opettajille tarkoitettuun kyselyyn vastasi kaksi henkilöä. Tutkielma ottaa huomioon myös sen, millä tavoin tulkkauksen opetus etenee englannin käännöstieteen oppiaineessa, eli vaikuttavatko simultaanitulkkauksen oppimiseen ja opetukseen myös muut tekijät, esimerkiksi aiemmilta tai muilta aiheeseen liittyviltä kursseilta kerätyt tiedot.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että valitsemieni kahden tutkimusjulkaisun antama ohjeistus vastaa monissa asioissa käytännön koulutusta, mutta myös eroja on havaittavissa. Tutkimuksen kohteena ollut Tampereen yliopiston englannin kielen käännöstieteen oppiaineen simultaanitulkkauksen opetus erottuu julkaistujen tutkimusten ohjeistuksesta ennen kaikkea prima vista- eli näkötulkkaus- ja shadowing-harjoitusten käytössä valmistautumisena simultaanimenetelmään. Näitä kahta menetelmää eivät kaksi ohjeita antanutta tutkimusteosta joko liittäneet valmistautumiseen tai suositelleet ollenkaan käytettäväksi opetuksessa. Lisäksi selkeästi erottuvia painopisteitä käytännön opetuksessa ovat toimeksiantoon valmistautuminen sekä käytännön taitojen, kuten asiakkaiden kanssa neuvottelun ja konferenssitulkkauksen sekä reletulkkauksen hallitseminen.
Asiasanat:simultaanitulkkaus, koulutus, tapaustutkimus, prima vista, reletulkkaus, shadowing
Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen vertailu yhdistettynä tapaustutkimukseen. Tutkimuksessa esitettyjä valikoituja ohjeita vertaan tietoon käytännön tilanteesta Tampereen yliopiston englannin käännöstieteen simultaanitulkkauksen opetuksessa. Tutkimuksen osalta vertailukohdaksi valitsin simultaanitulkkauksen opetusta koskevan ohjeistuksen kahdesta teoksesta, jotka ovat Daniel Gilen Basic Concepts and Models for Interpreter and Translator Training (1995) sekä Danica Seleskovitchin ja Marianne Ledererin Pédagogie Raisonnée de l’Interprétation (1989). Valinta on perusteltu, sillä kirjoittajat ovat alalla hyvin tunnettuja, ja julkaisujen tarjoama ohjeistus on hyvin laajaa. Käytännön tilanteesta tietoa antavana tutkimusmateriaalina toimivat tutkielman tekohetkellä voimassa olevan humanistisen tiedekunnan opinto-oppaan kurssikuvaukset sekä tulkkauksen opetuksesta vastaaville opettajille tekemäni kyselyn vastaukset. Opettajille tarkoitettuun kyselyyn vastasi kaksi henkilöä. Tutkielma ottaa huomioon myös sen, millä tavoin tulkkauksen opetus etenee englannin käännöstieteen oppiaineessa, eli vaikuttavatko simultaanitulkkauksen oppimiseen ja opetukseen myös muut tekijät, esimerkiksi aiemmilta tai muilta aiheeseen liittyviltä kursseilta kerätyt tiedot.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että valitsemieni kahden tutkimusjulkaisun antama ohjeistus vastaa monissa asioissa käytännön koulutusta, mutta myös eroja on havaittavissa. Tutkimuksen kohteena ollut Tampereen yliopiston englannin kielen käännöstieteen oppiaineen simultaanitulkkauksen opetus erottuu julkaistujen tutkimusten ohjeistuksesta ennen kaikkea prima vista- eli näkötulkkaus- ja shadowing-harjoitusten käytössä valmistautumisena simultaanimenetelmään. Näitä kahta menetelmää eivät kaksi ohjeita antanutta tutkimusteosta joko liittäneet valmistautumiseen tai suositelleet ollenkaan käytettäväksi opetuksessa. Lisäksi selkeästi erottuvia painopisteitä käytännön opetuksessa ovat toimeksiantoon valmistautuminen sekä käytännön taitojen, kuten asiakkaiden kanssa neuvottelun ja konferenssitulkkauksen sekä reletulkkauksen hallitseminen.
Asiasanat:simultaanitulkkaus, koulutus, tapaustutkimus, prima vista, reletulkkaus, shadowing