TYÖNANTAJADISKURSSIT SAK:N AMMATTIYHDISTYSLEHDISSÄ
PAJULA, PÄIVI (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PAJULA, PÄIVI
2012
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
Hyväksymispäivämäärä
2012-07-30Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman aiheena ovat SAK:laisten ammattiyhdistyslehtien työnantajaa koskevat kirjoitukset. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten ay-lehdissä rakennetaan ja ylläpidetään työntekijöiden ja työnantajien välisiä valtasuhteita. Tätä tutkimusongelmaa tarkastellaan diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuksen alkuosa toimii aiheen taustoittavana osana. Siinä keskitytään hahmottamaan, millaisessa työmarkkinatilanteessa ammattiliitot nykypäivänä ovat ja millaista joukkoviestintää ay-lehdet edustavat.
Analyysimenetelmän teoreettinen viitekehys on sovellus Norman Fairclough’n kriittisestä diskurssianalyysista. Työnantajadiskursseja tutkimalla pyritään selvittämään, millaisena työnantaja ay-lehtien sivuilla esitetään. Analyysin tekstitasolla selvitetään työnantajadiskurssien aihepiirejä ja työnantajan asemoimista. Ammattiliittolehtien tekstejä tulkitaan työmarkkinoiden yhteiskunnallisessa ja ay-lehtien kulttuurisessa kontekstissa.
Aineistoksi valikoituivat Palvelualojen ammattiliiton Pam-lehden, Metallityöväen liiton Ahjon ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton Motiivin vuoden 2011 julkaisuista yhteensä yhdeksän lehteä. Aineiston liitot ovat jäsenmääriltään SAK:n suurimpia ammattiliittoja, joten lehtien levikki on laaja. Aineistosta nousee esiin kuusi päädiskurssia, joita tulkitsemalla vastataan tutkimusongelmaan. Jokainen ay-lehti sisältää epäoikeudenmukaisuus- puolustelu- vastuullisuus-, ideaali työnantaja, omistus- ja valtapelidiskurssit. Lisäksi Ahjossa on havaittavissa muista lehdistä poikkeava uhkakuvadiskurssi.
Tutkimus osoittaa, että SAK:laisten ay-lehtien julkisuus esittää työnantajan moniselitteisesti. Työnantaja ei ole ainoastaan epäoikeudenmukainen riistäjä, vaan myös vastuullinen työelämän kehittäjä ja työtekijöiden tavoin markkinavoimien armoilla oleva toimija. Tästä huolimatta epäoikeudenmukaisuusdiskurssi on aineistossa kaikkein hallitsevin. Se korostaa työmarkkinoiden perinteistä työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelua ja työantajien vallankäyttöä suhteessa työntekijäpuoleen. Vastuullisuusdiskurssi näyttäytyy aineistossa epäoikeudenmukaisuusdiskurssin vastakohtana. Se asettaa työnantajat ja työntekijät tasa-arvoisempaan asemaan suhteessa toisiinsa.
Ammattiyhdistystä on kokonaisuudessaan kritisoitu siitä, että sen toiminta on aikaansa jäljessä. Tämän tutkimuksen tulokset eivät suoranaisesti osoita, onko kritiikki aiheellista. Sen sijaan tutkimustuloksista voi päätellä, ettei ay-liikettä esitetä ainoastaan etuja puolustavaksi osapuoleksi, vaan myös aktiiviseksi toimijaksi. Tämä näkyy siten, että ay-lehdissä kerrotaan, kuinka liike pyrkii laajentamaan valtaansa paikallisesti ottamalla vastuuta työpaikoilla ja osallistumalla henkilöstön kilpailukyvyn kehittämiseen.
Analyysimenetelmän teoreettinen viitekehys on sovellus Norman Fairclough’n kriittisestä diskurssianalyysista. Työnantajadiskursseja tutkimalla pyritään selvittämään, millaisena työnantaja ay-lehtien sivuilla esitetään. Analyysin tekstitasolla selvitetään työnantajadiskurssien aihepiirejä ja työnantajan asemoimista. Ammattiliittolehtien tekstejä tulkitaan työmarkkinoiden yhteiskunnallisessa ja ay-lehtien kulttuurisessa kontekstissa.
Aineistoksi valikoituivat Palvelualojen ammattiliiton Pam-lehden, Metallityöväen liiton Ahjon ja Julkisten ja hyvinvointialojen liiton Motiivin vuoden 2011 julkaisuista yhteensä yhdeksän lehteä. Aineiston liitot ovat jäsenmääriltään SAK:n suurimpia ammattiliittoja, joten lehtien levikki on laaja. Aineistosta nousee esiin kuusi päädiskurssia, joita tulkitsemalla vastataan tutkimusongelmaan. Jokainen ay-lehti sisältää epäoikeudenmukaisuus- puolustelu- vastuullisuus-, ideaali työnantaja, omistus- ja valtapelidiskurssit. Lisäksi Ahjossa on havaittavissa muista lehdistä poikkeava uhkakuvadiskurssi.
Tutkimus osoittaa, että SAK:laisten ay-lehtien julkisuus esittää työnantajan moniselitteisesti. Työnantaja ei ole ainoastaan epäoikeudenmukainen riistäjä, vaan myös vastuullinen työelämän kehittäjä ja työtekijöiden tavoin markkinavoimien armoilla oleva toimija. Tästä huolimatta epäoikeudenmukaisuusdiskurssi on aineistossa kaikkein hallitsevin. Se korostaa työmarkkinoiden perinteistä työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelua ja työantajien vallankäyttöä suhteessa työntekijäpuoleen. Vastuullisuusdiskurssi näyttäytyy aineistossa epäoikeudenmukaisuusdiskurssin vastakohtana. Se asettaa työnantajat ja työntekijät tasa-arvoisempaan asemaan suhteessa toisiinsa.
Ammattiyhdistystä on kokonaisuudessaan kritisoitu siitä, että sen toiminta on aikaansa jäljessä. Tämän tutkimuksen tulokset eivät suoranaisesti osoita, onko kritiikki aiheellista. Sen sijaan tutkimustuloksista voi päätellä, ettei ay-liikettä esitetä ainoastaan etuja puolustavaksi osapuoleksi, vaan myös aktiiviseksi toimijaksi. Tämä näkyy siten, että ay-lehdissä kerrotaan, kuinka liike pyrkii laajentamaan valtaansa paikallisesti ottamalla vastuuta työpaikoilla ja osallistumalla henkilöstön kilpailukyvyn kehittämiseen.