Nuorten pääainetta vaihtaneiden opiskelijoiden yliopisto-opintojen yksilöllinen rakentuminen

Abstract

Tässä haastattelututkimuksessa tavoitteena oli selvittää yliopisto-opintojen yksilöllistä rakentumista ja opintopolun muotoutumista alkaen jo yliopistoon hakuvaiheesta. Koulutuspoliittiselle keskustelulle ja päätöksenteolle on luonteenomaista nähdä yliopisto-opiskelijat yhtenä homogeenisenä massana, kuitenkin sekä yliopisto-opintojen rakentuminen että opintopolun muotoutuminen yliopistoon hakuvaiheesta alkaen on hyvinkin yksilöllistä ja vaihtelevaa henkilöstä riippuen.

Tutkimus on laadullinen haastattelututkimus, jonka aineisto on hankittu teemahaastatteluilla. Haastatteluaineisto on käsitelty sisällönanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat nuoret yliopisto-opiskelijat, joilla on taustallaan pääaineen vaihtaminen opintojensa alkupuolella. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää Tampereen yliopiston opiskelijaa, joilla kaikilla löytyi opintohistoriassaan pääaineen vaihtaminen. Tutkimuskysymystä tarkastellaan yliopisto-opintoihin hakeutumisen, pääaineen vaihtamisen sekä opintojen käytänteiden näkökulmasta. Haastatelluista opiskelijoista kolmen pääaine oli lääketiede, kahden psykologia ja kaksi haastatelluista opiskelijoista opiskeli valtiotiedettä.

Tutkimuksen tulokset toivat hyvin esiin sen, kuinka monella tavalla yliopisto-opinnot voivat rakentua ja kuinka yksilöllisiä tapoja niiden toteuttamiselle on. Tutkimuksen opiskelijat käyttivät ensimmäistä pääainettaan eri tavoin välivaiheena hakeutuessaan tavoiteopintoihinsa. Tutkimuksen opiskelijoilla ensimmäinen pääaine toimi mm. ylimääräisenä miettimisaikana tulevaisuuden opintojen suhteen ja valmentautumisaikana tavoitealan pääsykokeita varten. Yksi haastatelluista opiskelijoista aloitti ensimmäisen pääaineen opintonsa aikomuksenaan suorittaa ne loppuun, mutta työllisyysnäkymien takia hän päätti vaihtaa pääainetta.

Haastatellut yliopisto-opiskelijat kokivat hyvin eri tavoin kahden pääaineen muodostamat yliopisto-opinnot ja ensimmäisen pääaineen merkitys opintojen kokonaisuudessa vaihteli paljon. Ensimmäisen pääaineen opinnoilla oli merkitystä mm. valmistautumisessa tavoitealan pääsykokeisiin, tavoitepääaineen kurssien hyväksilukemisessa ja tavoiteopintojen sivuainekokonaisuuksina. Opintojen edistymisen lisäksi ensimmäisen pääaineen opinnot auttoivat yhtä opiskelijaa myös ammatillisen näkökulman syventämisessä tavoitealan opinnoissaan.

Opiskelukäytänteiden osalta tutkimuksessa tuli esiin aiempien tutkimuksien kanssa samoilla linjoilla olevia tekijöitä, mutta myös niistä poikkeavia tuloksia. Esimerkiksi luento-opetusta ja tenttimuotoista kurssien suorittamista pidetään yleisesti negatiivisena asiana, mutta tässä seitsemän opiskelijan ryhmässä löytyi esimerkkejä opiskelijoista, jotka pitivät em. opiskelumuotoja myönteisinä ja itselleen sopivina. Myös suosiota paljon lisänneet yhteisölliset oppimismuodot jakoivat mielipiteet haastateltujen osalta: muutamat opiskelijat pitivät niitä hyvin tapoina opiskella uusia asioita, kun taas joidenkin mielestä niissä oli enemmän kielteisiä kuin myönteisiä tekijöitä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksilöllisyys ja persoonallinen ote näkyvät yliopisto-opinnoissa aina yliopisto-opintoihin hakeutumisesta opiskelukäytänteisiin asti. Kahden pääaineen yhdistäminen osoittautui yhtä opiskelijaa lukuun ottamatta kaikille haastatelluille myönteiseksi asiaksi opintojen kokonaisuutta ajatellen. Tulosten perusteella voi todeta, että yliopisto-opiskelijoiden ajatteleminen ja kohteleminen yhtenä massana peittää alleen monia henkilökohtaisella tasolla opintoja edistäviä yksilöllisiä toimintatapoja, joiden huomioon ottaminen päätöksenteossa ja yliopiston toiminnan kehittämisessä saattaisi pitkällä tähtäimellä olla kannattavaa kaikille osapuolille.

Asiasanat:yksilölliset yliopisto-opinnot, pääaineen vaihtaminen, opintopolku, hakeminen yliopistoon, opiskelumuodot, piskelutaidot, vertaissuhteet opiskelukavereihin, perhetausta