Piispa ja hänen huono kuninkaansa: kuningas Kilperik Gregorius Toursilaisen Historiaessa

Abstract

Piispa Gregorius Toursilaisen (538-594) kirjoittama Decem Libri Historiarum on tärkein säilynyt 500-luvun Gallian tapahtumia kuvaava teksti. Modernissa tutkimuskirjallisuudessa on vallalla näkemys, jonka mukaan teoksessa on kyse ennen kaikkea jumalan tahdon noudattamisen ja maallisten valtapyrkimysten välisestä ristiriidasta, joka ilmenee selkeimmin pyhää edustavan piispan ja maallista valtaa edustavan kuninkaan välisessä jännitteessä. Tutkimuskirjallisuudessa on vallalla näkemys, jonka mukaan Gregorius esittää teoksessaan mallin myös ideaalille kuninkuudelle, jota noudattava kuningas hallitsisi yhteistyössä piispojen kanssa kristillisiä hyveitä toteuttaen. Tutkimuskirjallisuuden mukaan huonoa kuninkuutta edustaa ennen kaikkea kuningas Kilperik ja hyvää kuninkuutta kuningas Guntram. Tutkija Guy Halsall poikkeaa tutkimuksen valtavirrasta esittäessään artikkelissaan “Nero and Herod? The Death of Chilperic and Gregory's writing of history” tulkinnan, jonka mukaan Gregorius ei alunperin suhtautunut Kilperikiin sen negatiivisemmin kuin muihinkaan aikansa kuninkaisiin, vaan muokkasi vasta jälkikäteen tästä kertomuksensa roiston. Halsallin mukaan Gregorius teki näin, koska halusi Kilperikin kuoltua varmistella asemiaan Toursin alueisiinsa liittäneen kuningas Guntramin silmissä. Halsall peräänkuuluttaa artikkelissaan Gregoriuksen Historiaessa kuvaamien Kilperikin tekojen systemaattista läpikäymistä, jotta hypoteesin todenperäisyys saataisiin selvitettyä.

Tutkielmassani pyrin vastaamaan Halsallin asettamaan haasteeseen käymällä systemaattisesti läpi Kilperikin toimet ja vertaamalla niitä häntä edeltäneiden frankkikuninkaiden sekä muiden hänen aikanaan vaikuttaneiden frankkikuninkaiden toimiin. Aineistonani on Gregoriuksen teos Decem Libri Historiarum, jota käyn läpi luku kerrallaan kuninkaiden toimia analysoiden. Aloitan analyysin Klodvigista, joka oli Gallian ensimmäinen frankkikuningas ja lopetan analyysin Kilperikin kuolemaan. Kiinnitän huomiota siihen, mitä tapahtumia Gregorius raportoi ja millaisia moraalisia painotuksia hän eri tekoihin ja toimijoihin liitti. Pyrin löytämään johdonmukaisia linjauksia sen suhteen, millainen toiminta on kuninkaalta toivottavaa, millainen taas paheksuttavaa. Näiden arvostusten löydyttyä vertaan Kilperikin toimintaa muiden kuninkaiden toimintaan ja yritän vertailun pohjalta muodostaa perustellun mielipiteen siitä, miten Gregorius suhtautui Kilperikiin kirjoittamisen eri vaiheissa.

Tutkielmani kannalta keskeinen oletus on, että Decem Libri Historiarum perustuu muistiinpanoihin, joita Gregorius keräsi koko piispankautensa ajan. Teoksen viimein käsistään päästäneen Gregoriuksen tarkoitus oli selvästikin kuvata Kilperik kelvottomana kuninkaana, mutta Halsallin hypoteesin mukaan Kilperikin vielä eläessä Gregorius ei suhtautunut tähän yhtä negatiivisesti. Jos Decem Libri Historiarum perustuu muistiinpanoihin, joita kirjoittaessaan Gregorius suhtautui Kilperikiin kutakuinkin neutraalisti, heijastuu tämä todennäköisesti teoksen tapahtumakuvauksiin siinä määrin, että Halsallin hypoteesia pystytään testaamaan. Tutkielmani keskittyy Gregoriuksen ja Kilperikin väliseen suhteeseen, eikä pyri ottamaan kantaa Halsallin oletukseen siitä, että Gregorius olisi pelännyt Guntramia.

Tutkielmani tukee Halsallin hypoteesia siitä, että Gregorius ja Kilperik tulivat vähintään kohtuullisesti toimeen keskenään.. Kun frankkikuninkaiden tekoja vertaillaan toisiinsa, Kilperik ei juuri erotu edeltäjistään tai veljistään. Analyysini myötä Gregoriuksen ja Kilperikin välisestä suhteesta hahmottuu selkeitä jaksoja: ensin kuningas ja piispa suhtautuvat toisiinsa epäluuloisesti, saavat sitten keskinäiset suhteensa setvittyä, kunnes lopulta piispa jälleen etääntyy kuninkaasta. Vastaavaa dynamiikkaa en löytänyt Gregoriuksen ja muiden kuninkaiden välisistä suhteista, mikä vihjaa siihen suuntaan, että Gregorius ja Kilperik olivat paljon tekemisissä keskenään.

Gregoriuksen ja Kilperikin välisen suhteen selvittämisen ohella tutkielmani syventää ymmärrystä siitä, miten Gregorius maailmaa hahmotti. Kuninkaiden toimien arvottamisessa toistuu useampaan kertaan kaava, jonka mukaan kuninkaan oli mahdollisista kyseenalaisista teoista huolimatta pakko nauttia jumalan suosiota, jos kerran menestys tuntui seuraavan häntä. Kaava toimii myös päinvastaisissa tapauksissa: jos kuningas koki väkivaltaisen kuoleman, oli syynä varmasti jokin synti ja kyseessä huono kuningas. Sama kaava ulottuu myös kuninkaiden menestykseen taistelukentällä: jos kuningas on voittoisa, on jumala selvästi hänen puolellaan, jos taas kuningas joutuu alakynteen, on se yleensä osoitus kuninkaan syntisyydestä.

Asiasanat:Gregorius Toursilainen, merovingit, frankit, 500-luku