Hiljaisen tiedon suhde emergenssiin semioottisissa järjestelmissä

Abstract

Michael Polanyin käsitteellistys hiljaisen tiedon ilmiöstä määrittelee hiljaisen tiedon kognitiiviselle agentille itselleen tiedostamattomaksi tietämiseksi, kun taas Ikujiro Nonakan ja Hirotaka Takeuchin näkemys hiljaisesta – implisiittisestä – tiedosta korostaa hankalasti agentista esiin saatavan tietämyksen aspektia. Stefano Mizzaron terminologialla ilmaisten kyse on latentin eli enemmän tai vähemmän piilevän tietämyksen dekoodaamisesta manifestoituvaksi eli agentin käyttäytymisen kautta paljastuvaksi tietämykseksi.

Käyttäytymisen käsite eroaa paradigmaattisesti fyysisen toiminnan käsitteestä. Mizzaron havainto, jonka mukaan esimerkiksi kirjoitettu kirja omaa rakenteensa mukaisen staattisen tietämystilan koostuen ainoastaan latentista tietämyksestä, vastaa hämmästyttävästi knowledge management -kirjallisuudesta kumpuavaa näkemystä hiljaisesta tiedosta valmiina, mahdollisesti staattisena, tietotuotteena.

Kybernetiikan kannalta tiedon esittämisen ulkoisen kielen taso osoittautuu kuitenkin autonomisena kokonaisuutena hyvin irrelevantiksi, mikä ilmenee tietojenkäsittelijän näkökulmasta epäsuorasti myös strukturalistisen semiotiikan menetelmissä. Osoittautuu myös, että kaksoiskoodauksen ei-kielellisten kognitiivisten representaatioiden mahdollistamat efektiiviset heijasteet on systeemiympäristöön tietyin pelkistyksin rekisteröitävissä – toisin sanoen toiminnallisen aspektin kautta projisoitavissa kaukaiseksi ehdoksi ilman dynaamista kognitiojärjestelmän mallia. Strukturalistisen semiotiikan käsitteistö tarjoaa mielenkiintoisen tulkintakehyksen implisiittisen tietämyksen ja kielen, tai yleisemmin eksplisiittisen tietämyksen, välisen yhteyden tarkastelemiseen.

Osa hiljaisesta tiedosta näyttää olevan kytkettynä käsitteen alitajuiseen tulkintasisältöön. Ilmeisesti osalla emergenteistä piirteistä, kuten käsiteatomeilla, on vaikutuksia toiminnalliseen aspektiin, vaikka vastaavalla ajatusdispositiolla voikin olla psykosemiotiikkaan sisältymättömiä eli subjektin tiedostamattomia kokemussisältöjä. Tarkastelen toiminnallisen aspektin yhteyttä muihin hiljaisen tiedon aspekteihin tietämyksen sekä sitä omaavan systeemin ja sen systeemiympäristön välille muodostuvien yhteyksien suhteen.

Koska tutkielman substanssi perustuu parhaillaan emergoitumassa olevaan neokyberneettiseen paradigmaan, pyhitän tutkielman johdannolle ja käsitteiden määrittelyvaiheelle reilusti pituutta. Näyttää siltä, että semiootikot ovat ottaneet juuri niin suuren palan haukattavaksi mitä hiljaisen tiedon tyhjentävä määrittely vähimmillään saattaa vaatia. Lähestyn kyseistä palaa muodostaen emergentin poikkileikkauksen tiedon käsitteen määrittelyyn suunnatusta kerrostetusta systeemistä. Tietyillä varauksilla voidaan väittää, että hiljainen tieto emergoituu semiotiikkaan tiedonluonnin mahdollistavista olosuhteista.

Asiasanat:Semioottinen prosessi, informaatio, tiedonluonnin mahdollistavat olosuhteet, monimuotoisuus, toimintakokonaisuuden systeemi ja sen pysyväismuotoiset toimintaperiaatteet, emergenssi, dynaamismuotoiset ominaisuudet, tietämys, tavoitteellinen järjestelmä, generatiivinen kulku, läheinen ja kaukainen ehto, hiljaisen tiedon aspektit, funktantti