Lörpöttely ja säädyllisyyden rajat - Sanaston konventionaalistuminen kahdessa Jack Vancen pienoisromaanin suomennoksessa

Abstract

Tutkielma käsittelee sanaston konventionaalistumista kahdessa Jack Vancen pienoisromaanin suomennoksessa. Suomennosten sanastollisia piirteitä selitetään konventionaalistumisen käsitteen avulla. Kääntämisen lainalaisuudeksi esitetty konventionaalistuminen tarkoittaa, että kohdetekstin sananvalinnat ovat tavanomaisempia kuin lähdetekstin kieli antaisi odottaa. Tässä tapauksessa sanastollinen konventionaalistuminen johtaa Vancen satiirien tyylillisten erityispiirteiden katoamiseen: sananvalinnoilla luotu kielellinen rekisteri hämärtyy, mikä näyttää vaikuttavan myös kertomusten teemoihin. Selvitän, pitääkö oletukseni suomennosten konventionaalistumisesta paikkansa ja millaiset sanastolliset piirteet ovat olleet konventionaalistumiselle alttiita.Konventionaalistumishypoteesin taustalla on oletus ekvivalenssin eli vastaavuuden mahdollisuudesta lähde- ja kohdetekstin välillä. Vancen muodollisiin ja harvinaisiin sanoihin perustuvan ironian tulisi välittyä suomennoksistakin, mikä edellyttää muodollisen rekisterin kääntämistä vastaavanlaisin sananvalinnan keinoin. Koska käännösprosessissa kuitenkin joka tapauksessa menetetään aina joitakin lähdetekstin piirteitä, tarjoan avuksi tyylillistä kompensaatiota. Katoamiselle alttiit ja tyylin kannalta keskeiset piirteet voidaan säilyttää käännöksessä luomalla samankaltaisia tyylillisesti merkityksellisiä piirteitä toisaalle käännökseen.Tutkimusaineistonani on kaksi katkelmaa Jack Vancen pienoisromaaneista Morreion ja The Last Castle sekä niistä julkaistut suomennokset. Vertailen lähde- ja kohdetekstikatkelmien sananvalintoja etsien kohdeteksteistä yhtäältä konventionaalistumisen merkkejä ja toisaalta merkkejä kompensaatiosta. Tutkin denotaation ja konnotaation käsitteiden avulla, millaisia sanastollisia piirteitä konventionaalistuminen koskee ja miten suomentajat ovat pyrkineet kompensoimaan menetyksiä. Lopuksi laadin katkelmista omat suomennokseni, joissa pyrin välttämään kartoitettua sanastollista konventionaalistumista.Aineiston analyysi vahvistaa oletuksen Vancen suomennosten konventionaalistumisesta. Suomentajat ovat kääntäneet konnotaatioiltaan muodollisia ja erottuvia sanoja rekisteriltään tavanomaisemmilla vastineilla sekä kääntäneet abstrakteja ja intensiivisiä ilmauksia konkreettisemmilla ja miedommilla vastineilla. He ovat myös käyttäneet Vancen tyyliin nähden liian vähän esiintymistaajuudeltaan harvinaisia sanoja. Suomentajien ratkaisut eivät anna ymmärtää, että menetettyjä piirteitä olisi pyritty kompensoimaan johdonmukaisesti. Ehdotankin, että Vancea kannattaa kääntää "tyyli edellä", konnotaatioihin keskittyen ja denotatiivisesti tarkan kääntämisen vaatimukset unohtaen.

Asiasanat:kaunokirjallisuuden kääntäminen, konventionaalistuminen, rekisteri, sananvalinta, tyyli