TOTAKU-ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuus kuntouttajien arvioimana
VITIKKALA-LAINE, MARIKA (2012)
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22817
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22817
Tiivistelmä
Tämä tutkimus koettiin tarpeelliseksi, sillä aikaisemmin kuntouttajien arvioita toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden (TOTAKU)-ryhmäkuntoutuksen vaikuttavuudesta ei ole tutkittu. Kuntouttajien näkemykset ovat tärkeitä, sillä toimiessaan lasten kuntoutuksen arvioijina, kuntouttajat samalla arvioivat myös oman työnsä tuloksellisuutta. Tutkimuksessa tarkasteltiin TOTAKUryhmäkuntoutukseen osallistuvien lasten tarkkaavuus- ja toiminnanohjaustaitojen muutoksia kuntouttajien arvioimana yhden kuntoutuskauden aikana.
Muutoksia lasten tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa mitattiin kolme kertaa yhden kuntoutuskauden aikana kuntouttajien täyttämien Lapsen tarkkaavuuden arviointi -lomakkeiden (Niilo Mäki -Instituutti) avulla sekä kuntouttajille suunnatuin kysymyksin lapsen keskeisistä ongelmista ja TOTAKU-kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin kuntouttajien, opettajien ja vanhempien arvioita lasten toiminnanohjaus- ja tarkkaavuustaidoista kuntoutuskauden päätyttyä. Arvioita verrattiin vanhempien, kuntouttajien ja opettajien täyttämien arviointilomakkeiden avulla (Conners´ Parent Rating Scales-Revised ja Conners´ Teacher Rating Scales-Revised). Tutkimukseen osallistui 32 lasta, jotka olivat kuntoutuskauden lopussa 8-13 -vuotiaita.
Kuntouttajat arvioivat lasten käyttäytymisen muuttuvan kuntoutuskauden aikana. Kuntouttajat kokivat ryhmäkuntoutuksen vaikuttavan lapsen itsetuntoon, tarkkaavuus- ja toiminnanohjaustaitoihin, koulumaisiin työskentelytaitoihin sekä lapsen ja vanhemman suhteisiin.
Erityisesti vähenivät hyperaktiivisuusoireet. Kuntoutuskauden aikana kuntouttajan tapa arvioida lasten ongelmia muuttui käyttäytymisen kuvailusta tunnetila- ja motivaatioselityksiin.
Ryhmäkuntoutuksen struktuuri, kuntoutusryhmän kokoonpano sekä yhteistyö vanhempien, opettajien ja kuntouttajaparin kanssa vaikuttivat kuntouttajien mukaan myönteisesti lasten kuntoutumiseen. Kuntoutuksen vaikuttavuuden uhkina koettiin olevan yhteistyön toimimattomuus, ryhmän liiallinen heterogeenisyys ja lasten uhmakkuus- tai tunne-elämän ongelmat. Vanhempien, opettajien ja kuntouttajien arviot lasten tarkkaavuus- ja toiminnanohjaustaidoista olivat yhteneviä monilla skaaloilla. Arviot erosivat toisistaan ainoastaan DSM-IV-kriteerein arvioidussa tarkkaamattomuudessa siten, että opettajat arvioivat nämä ongelmat suuremmiksi kuin vanhemmat ja kuntouttajat.
Tutkimus antoi osittain tukea aiemmille TOTAKU-kuntoutusta koskeville tutkimuksille, joiden mukaan ryhmäkuntoutus vaikuttaa myönteisesti lapsen tarkkaavuustaitoihin. Samoin tutkimus tuki osittain Achenbachin ym. (1987) tutkimusta, jonka mukaan samantyyppisissä tilanteissa lasta havainnoivat arvioivat lapsen käyttäytymistä yhdenmukaisemmin. Tutkimus toi esiin kuntouttajien arviointitapojen muutoksen pitkittäisessä kuntoutustutkimuksessa.
Jatkossa olisi tärkeä tutkia laajemmin kuntouttajien näkemyksiä kuntoutuksen vaikuttavuudesta sekä muutoksia tavassa arvioida lasten käyttäytymistä yhden tai kahden kuntoutuskauden aikana.Asiasanat: tarkkaavuus, toiminnanohjaus, tarkkaavuushäiriö, kuntoutus, lapset
Muutoksia lasten tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa mitattiin kolme kertaa yhden kuntoutuskauden aikana kuntouttajien täyttämien Lapsen tarkkaavuuden arviointi -lomakkeiden (Niilo Mäki -Instituutti) avulla sekä kuntouttajille suunnatuin kysymyksin lapsen keskeisistä ongelmista ja TOTAKU-kuntoutuksen vaikuttavuudesta. Lisäksi tutkimuksessa verrattiin kuntouttajien, opettajien ja vanhempien arvioita lasten toiminnanohjaus- ja tarkkaavuustaidoista kuntoutuskauden päätyttyä. Arvioita verrattiin vanhempien, kuntouttajien ja opettajien täyttämien arviointilomakkeiden avulla (Conners´ Parent Rating Scales-Revised ja Conners´ Teacher Rating Scales-Revised). Tutkimukseen osallistui 32 lasta, jotka olivat kuntoutuskauden lopussa 8-13 -vuotiaita.
Kuntouttajat arvioivat lasten käyttäytymisen muuttuvan kuntoutuskauden aikana. Kuntouttajat kokivat ryhmäkuntoutuksen vaikuttavan lapsen itsetuntoon, tarkkaavuus- ja toiminnanohjaustaitoihin, koulumaisiin työskentelytaitoihin sekä lapsen ja vanhemman suhteisiin.
Erityisesti vähenivät hyperaktiivisuusoireet. Kuntoutuskauden aikana kuntouttajan tapa arvioida lasten ongelmia muuttui käyttäytymisen kuvailusta tunnetila- ja motivaatioselityksiin.
Ryhmäkuntoutuksen struktuuri, kuntoutusryhmän kokoonpano sekä yhteistyö vanhempien, opettajien ja kuntouttajaparin kanssa vaikuttivat kuntouttajien mukaan myönteisesti lasten kuntoutumiseen. Kuntoutuksen vaikuttavuuden uhkina koettiin olevan yhteistyön toimimattomuus, ryhmän liiallinen heterogeenisyys ja lasten uhmakkuus- tai tunne-elämän ongelmat. Vanhempien, opettajien ja kuntouttajien arviot lasten tarkkaavuus- ja toiminnanohjaustaidoista olivat yhteneviä monilla skaaloilla. Arviot erosivat toisistaan ainoastaan DSM-IV-kriteerein arvioidussa tarkkaamattomuudessa siten, että opettajat arvioivat nämä ongelmat suuremmiksi kuin vanhemmat ja kuntouttajat.
Tutkimus antoi osittain tukea aiemmille TOTAKU-kuntoutusta koskeville tutkimuksille, joiden mukaan ryhmäkuntoutus vaikuttaa myönteisesti lapsen tarkkaavuustaitoihin. Samoin tutkimus tuki osittain Achenbachin ym. (1987) tutkimusta, jonka mukaan samantyyppisissä tilanteissa lasta havainnoivat arvioivat lapsen käyttäytymistä yhdenmukaisemmin. Tutkimus toi esiin kuntouttajien arviointitapojen muutoksen pitkittäisessä kuntoutustutkimuksessa.
Jatkossa olisi tärkeä tutkia laajemmin kuntouttajien näkemyksiä kuntoutuksen vaikuttavuudesta sekä muutoksia tavassa arvioida lasten käyttäytymistä yhden tai kahden kuntoutuskauden aikana.Asiasanat: tarkkaavuus, toiminnanohjaus, tarkkaavuushäiriö, kuntoutus, lapset