Vaikuttaako toisen ihmisen havainnon kohteena oleminen katseen suunnan herättämään EEG frontaaliasymmetriaan
HALLIKAINEN, TEEMU (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HALLIKAINEN, TEEMU
2012
Psykologia - Psychology
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-28Tiivistelmä
Toisen ihmisen katseella on suuri merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kun toinen ihminen kiinnittää katseensa meihin, tiedämme olevamme toisen tarkkailun kohteena. Tässä tutkimuksessa olemme kiinnostuneita siitä, kuinka nähdyksi tuleminen vaikuttaa aivosähkökäyrällä mitattuihin lähestymiseen ja välttämiseen liittyviin sähköisiin aktiviteettieroihin aivoissa. Elektroenkefalografialla (EEG) mitattu vasemman etuaivokuoren suhteellisesti voimakkaampi aktiviteetti on liitetty lähestymismotivaatioon ja suhteellisesti voimakkaampi oikeanpuoleinen aktiviteetti puolestaan välttämismotivaatioon. Tätä aktiviteettieroa vasemman ja oikean etuaivokuoren välillä kutsutaan EEG:n frontaaliasymmetriaksi. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että toisen ihmisen koehenkilöön kohdistama suora katse aiheuttaa koehenkilössä suhteellisesti enemmän vasemman etuaivokuoren sähköistä aktiviteettia ja käännetty katse aiheuttaa suhteellisesti enemmän oikean etuaivokuoren sähköistä aktiviteettia. Nämä erot frontaaliasymmetriassa ovat tulleet esiin vain silloin, kun läsnä oleva ihminen on katsonut koehenkilöä. Kuva katsovasta ihmisestä ei ole tuottanut vastaavaa frontaaliasymmetriaa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vaikuttaako se, että voimme tulla nähdyksi, näihin eroihin frontaaliasymmetriassa joita katseen suunnan havaitseminen tuottaa. Oletuksena oli, että suora katse aiheuttaa suhteellisesti voimakkaampaa vasemman puoleista frontaaliasymmetriaa kuin käännetty katse ja että katseen aiheuttamat suhteelliset erot frontaaliasymmetriassa tulevat esiin vain tilanteessa jossa koehenkilö voi tulla nähdyksi. Mallihenkilön kasvot ja katseen suunta esitettiin koehenkilöille videoyhteyden välityksellä tutkimuslaboratoriossa. Videoyhteys oli joko kaksisuuntainen siten, että koehenkilö ja mallihenkilö näkivät toisensa tai yksisuuntainen siten, että koehenkilö näki mallihenkilön mutta mallihenkilö ei voinut nähdä koehenkilöä. Lisäksi tutkittiin, kuinka nähdyksi tuleminen vaikutti koehenkilöiden subjektiivisiin arvioihin julkisesta ja yksityisestä itsetietoisuudesta, emotionaalisesta miellyttävyydestä, virittyneisyydestä, halusta lähestyä ja vuorovaikutuksen sosiaalisen läsnäolon kokemuksesta. Oletuksena oli, että kaksisuuntaisen yhteyden osiossa koehenkilön julkinen itsetietoisuus on voimakkaampaa, eli koehenkilön tarkkaavuus kiinnittyy siihen miten hän kokee näyttäytyvänsä muille.
Vastoin oletusta, tässä tutkimuksessa toisen ihmisen katseen suunta ei vaikuttanut lähestymiseen ja välttämiseen liittyvään frontaaliasymmetriaan riippumatta siitä, pystyikö mallihenkilö näkemään koehenkilön. Oletuksen mukaisesti, tulokset osoittivat, että koehenkilöt kokivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän julkista itsetietoisuutta tilanteessa, jossa mallihenkilö saattoi nähdä koehenkilön. Kuitenkaan koetilanteiden välillä ei tullut esiin eroa sosiaalisen läsnäolon kokemuksessa. Yksi mahdollinen selitys tälle voi olla, että videoyhteyden kautta luotu katseyhteys ei vastaa luonnollista kasvokkain tapahtuvaa katseyhteyttä siinä määrin, että lähestymiseen ja välttämiseen liittyvää frontaaliasymmetriaa viriäisi katseen havaitsijassa.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin vaikuttaako se, että voimme tulla nähdyksi, näihin eroihin frontaaliasymmetriassa joita katseen suunnan havaitseminen tuottaa. Oletuksena oli, että suora katse aiheuttaa suhteellisesti voimakkaampaa vasemman puoleista frontaaliasymmetriaa kuin käännetty katse ja että katseen aiheuttamat suhteelliset erot frontaaliasymmetriassa tulevat esiin vain tilanteessa jossa koehenkilö voi tulla nähdyksi. Mallihenkilön kasvot ja katseen suunta esitettiin koehenkilöille videoyhteyden välityksellä tutkimuslaboratoriossa. Videoyhteys oli joko kaksisuuntainen siten, että koehenkilö ja mallihenkilö näkivät toisensa tai yksisuuntainen siten, että koehenkilö näki mallihenkilön mutta mallihenkilö ei voinut nähdä koehenkilöä. Lisäksi tutkittiin, kuinka nähdyksi tuleminen vaikutti koehenkilöiden subjektiivisiin arvioihin julkisesta ja yksityisestä itsetietoisuudesta, emotionaalisesta miellyttävyydestä, virittyneisyydestä, halusta lähestyä ja vuorovaikutuksen sosiaalisen läsnäolon kokemuksesta. Oletuksena oli, että kaksisuuntaisen yhteyden osiossa koehenkilön julkinen itsetietoisuus on voimakkaampaa, eli koehenkilön tarkkaavuus kiinnittyy siihen miten hän kokee näyttäytyvänsä muille.
Vastoin oletusta, tässä tutkimuksessa toisen ihmisen katseen suunta ei vaikuttanut lähestymiseen ja välttämiseen liittyvään frontaaliasymmetriaan riippumatta siitä, pystyikö mallihenkilö näkemään koehenkilön. Oletuksen mukaisesti, tulokset osoittivat, että koehenkilöt kokivat tilastollisesti merkitsevästi enemmän julkista itsetietoisuutta tilanteessa, jossa mallihenkilö saattoi nähdä koehenkilön. Kuitenkaan koetilanteiden välillä ei tullut esiin eroa sosiaalisen läsnäolon kokemuksessa. Yksi mahdollinen selitys tälle voi olla, että videoyhteyden kautta luotu katseyhteys ei vastaa luonnollista kasvokkain tapahtuvaa katseyhteyttä siinä määrin, että lähestymiseen ja välttämiseen liittyvää frontaaliasymmetriaa viriäisi katseen havaitsijassa.