Majoitustoiminta ja sen erityiskysymykset arvonlisäverotuksessa
PIRILÄ, SATU (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PIRILÄ, SATU
2012
Vero-oikeus - Tax Law
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-28Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena ovat majoitustoiminta ja sen erityiskysymykset arvonlisäverotuksessa. Kiinteistönluovutus on arvonlisäverotuksessa pääsääntöisesti verotonta, mutta tietyt kiinteistönluovutustilanteet on erikseen säädetty verollisiksi. Majoitustoiminta on yksi näistä. Verollisen majoitustoiminnan määritelmä on kuitenkin käytännössä aiheuttanut erilaisia tulkintaongelmia. Pääsyy tähän on se, että majoitustoiminnassa on asiakkaan saaman palvelun sisällön osalta olennaisesti samoja elementtejä kuin pääsäännön mukaan verottomaksi säädetyssä kiinteistön vuokrauksessa. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, millainen toiminta voidaan katsoa verolliseksi majoitustoiminnaksi, sekä millä perustein voidaan tehdä rajanveto verollisen majoitustoiminnan ja verottoman kiinteistönluovutuksen välillä. Erityskysymyksinä tarkastellaan lisäksi oman käytön vaikutusta verokohteluun ja yhden kiinteistön vuokraustilanteita.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Tarkastelun kohteena ovat lain sisältö ja tulkinta. Keskeisimmät lähdeteokset ovat KPMG:n Arvonlisäverotus, Kallio – Korpelainen – Nielsenin Kiinteistöjen arvonlisäverotus ja Mikko Pikkujämsän väitöskirja Oikeusperiaatteet ja arvonlisäverotus kiinteistöalalla. Tämän lisäksi lähdeaineistona on luonnollisesti käytetty arvonlisäverolakia, arvonlisäverodirektiiviä, lain esitöitä sekä Verohallinnon antamaa ohjetta majoitustoiminnan verotuksesta. Hyvin keskeisenä lähdeaineistona tutkimuksessani toimii myös olemassa oleva oikeuskäytäntö.
Lain mukaan majoitustoimintaa on hotelli- ja leirintäaluetoiminta sekä niihin verrattava toiminta. Hotelli- ja leirintäaluetoiminta ovat käsitteinä yleisesti selkeitä, mutta niihin verrattavaa toimintaa voi yksittäistapauksissa olla hyvinkin vaikea määrittää. Verohallinnon antama ohjeistus ja KHO:n aihetta koskevat ratkaisut ovat kuitenkin selkiyttäneet lain tulkintaa. Majoitustoimintana voidaan pitää ansiotarkoituksessa tapahtuvaa huoneiden tai tilojen luovuttamista asiakkaille lyhytaikaista majoittumista varten. Periaatteessa kaikki toiminta, jonka tarkoituksena voidaan katsoa olevan vapaa-aikaan liittyvän lyhytaikaisen majoituksen tarjoaminen ja jonka voidaan katsoa kilpailevan esimerkiksi hotellialan kanssa, on luokiteltava majoitustoiminnaksi. Tulkintaongelmia esiintyy kuitenkin edelleen, etenkin kun kyse on pienimuotoisesta toiminnasta. Avoimia kysymyksiä ja muutospaineita kohdistuu esimerkiksi yhden kohteen vuokraustilanteiden verokohteluun. Tällainen toiminta katsotaan pääsääntöisesti verottomaksi kiinteistönluovutukseksi, mutta käytännössä on esiintynyt myös tästä poikkeavia tuomioistuinratkaisuja. Ainakin näiltä osin majoitustoiminnan tulkintalinjat kaipaisivat tarkennusta.
Tutkimus on luonteeltaan oikeusdogmaattinen. Tarkastelun kohteena ovat lain sisältö ja tulkinta. Keskeisimmät lähdeteokset ovat KPMG:n Arvonlisäverotus, Kallio – Korpelainen – Nielsenin Kiinteistöjen arvonlisäverotus ja Mikko Pikkujämsän väitöskirja Oikeusperiaatteet ja arvonlisäverotus kiinteistöalalla. Tämän lisäksi lähdeaineistona on luonnollisesti käytetty arvonlisäverolakia, arvonlisäverodirektiiviä, lain esitöitä sekä Verohallinnon antamaa ohjetta majoitustoiminnan verotuksesta. Hyvin keskeisenä lähdeaineistona tutkimuksessani toimii myös olemassa oleva oikeuskäytäntö.
Lain mukaan majoitustoimintaa on hotelli- ja leirintäaluetoiminta sekä niihin verrattava toiminta. Hotelli- ja leirintäaluetoiminta ovat käsitteinä yleisesti selkeitä, mutta niihin verrattavaa toimintaa voi yksittäistapauksissa olla hyvinkin vaikea määrittää. Verohallinnon antama ohjeistus ja KHO:n aihetta koskevat ratkaisut ovat kuitenkin selkiyttäneet lain tulkintaa. Majoitustoimintana voidaan pitää ansiotarkoituksessa tapahtuvaa huoneiden tai tilojen luovuttamista asiakkaille lyhytaikaista majoittumista varten. Periaatteessa kaikki toiminta, jonka tarkoituksena voidaan katsoa olevan vapaa-aikaan liittyvän lyhytaikaisen majoituksen tarjoaminen ja jonka voidaan katsoa kilpailevan esimerkiksi hotellialan kanssa, on luokiteltava majoitustoiminnaksi. Tulkintaongelmia esiintyy kuitenkin edelleen, etenkin kun kyse on pienimuotoisesta toiminnasta. Avoimia kysymyksiä ja muutospaineita kohdistuu esimerkiksi yhden kohteen vuokraustilanteiden verokohteluun. Tällainen toiminta katsotaan pääsääntöisesti verottomaksi kiinteistönluovutukseksi, mutta käytännössä on esiintynyt myös tästä poikkeavia tuomioistuinratkaisuja. Ainakin näiltä osin majoitustoiminnan tulkintalinjat kaipaisivat tarkennusta.