HYVINVOINNIN PUHETAVAT METROPOLIPOLITIIKKAOHJELMASSA 2007-2011
NURMI, ANNA (2012)
2012
Aluetiede - Regional Studies
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22803
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22803
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena ovat metropolin ja hyvinvoinnin puhetavat Suomen hallituksen metropolipolitiikkaohjelmassa 2007–2011. Diskurssianalyyttisen menetelmän avulla tarkastelen, miten retorisia keinoja käytettiin todentamaan kuvaa erityisestä metropoliseudusta, millaisia toimijakategorioita metropolipolitiikka tarjosi ja millaisiin hyvinvointidiskursseihin se kiinnittyi. Aineistona tutkimuksessa on Metropolipolitiikkaohjelman painopisteet -muistio (Halke 2007), Valtioneuvoston selonteko metropolipolitiikasta (Vns 9/2010) sekä Sosiaalisen eheyden koordinaatioryhmän raportti (Socca 2011). Tietoteoreettisena taustaorientaationa on sosiaalinen konstruktionismi.
Metropolipolitiikkaohjelma oli järjestyksessään ensimmäinen, ja metropolin käsite haki paikkaansa kaupunkipolitiikan kentällä. Metropolia lähestytään politiikkaohjelmassa sekä poliittis-hallinnollisena, taloudellis-toiminnallisena että kulttuurisena käsitteenä. Metropolipuheessa korostetaan Helsingin seudun samanlaisuutta maailman metropolien kanssa, ja toisaalta eroja suhteessa toisiin suomalaisiin kaupunkiseutuihin. Metropolipolitiikkaohjelmassa erottuu kolme hyvinvoinnin puhetapaa: yksilökeskeinen, palvelurakennekeskeinen ja kansantaloudellinen puhetapa.Ne lähestyvät hyvinvointia eri tavoin ja tukeutuivat myös erilaisiin hyvinvointipoliittisiin sanastoihin. Vaikka metropolipolitiikassa esiintyykin useita hyvinvoinnin puhetapoja ja sosiaalinen näkökulma on läsnä syrjäytymisen ehkäisyn tavoitteen ja sosiaalista eheyttä koskevan kärkihankkeen kautta, on kansantaloudellinen hyvinvointia ja kilpailukykyä korostava puhetapa kuitenkin valta-asemassa.
Hyvinvointi on jännitteinen käsite, jolle ei ole yhtä oikeaa määritelmää. Erilaiset tavoitteet sen edistämiseksi saattavat olla keskenään ristiriidassa. Metropolipolitiikkaohjelmassa haettiin yhteistä näkemystä metropolin erityisasemasta, mutta se johti konsensushakuiseen puhetapaan. Mikäli hyvinvoinnin jännitteitä ei tuoda tietoisesti esiin, on vaarana että sen poliittisuus piiloutuu valta-asemassa olevan puhetavan tai konsensuksen taakse. Tämä saattaa vääristää tai jopa vesittää aiotut hyvinvointivaikutukset käytäntöön.
Asiasanat:hyvinvointi, metropolialueet, metropolipolitiikka, diskurssianalyysi
Metropolipolitiikkaohjelma oli järjestyksessään ensimmäinen, ja metropolin käsite haki paikkaansa kaupunkipolitiikan kentällä. Metropolia lähestytään politiikkaohjelmassa sekä poliittis-hallinnollisena, taloudellis-toiminnallisena että kulttuurisena käsitteenä. Metropolipuheessa korostetaan Helsingin seudun samanlaisuutta maailman metropolien kanssa, ja toisaalta eroja suhteessa toisiin suomalaisiin kaupunkiseutuihin. Metropolipolitiikkaohjelmassa erottuu kolme hyvinvoinnin puhetapaa: yksilökeskeinen, palvelurakennekeskeinen ja kansantaloudellinen puhetapa.Ne lähestyvät hyvinvointia eri tavoin ja tukeutuivat myös erilaisiin hyvinvointipoliittisiin sanastoihin. Vaikka metropolipolitiikassa esiintyykin useita hyvinvoinnin puhetapoja ja sosiaalinen näkökulma on läsnä syrjäytymisen ehkäisyn tavoitteen ja sosiaalista eheyttä koskevan kärkihankkeen kautta, on kansantaloudellinen hyvinvointia ja kilpailukykyä korostava puhetapa kuitenkin valta-asemassa.
Hyvinvointi on jännitteinen käsite, jolle ei ole yhtä oikeaa määritelmää. Erilaiset tavoitteet sen edistämiseksi saattavat olla keskenään ristiriidassa. Metropolipolitiikkaohjelmassa haettiin yhteistä näkemystä metropolin erityisasemasta, mutta se johti konsensushakuiseen puhetapaan. Mikäli hyvinvoinnin jännitteitä ei tuoda tietoisesti esiin, on vaarana että sen poliittisuus piiloutuu valta-asemassa olevan puhetavan tai konsensuksen taakse. Tämä saattaa vääristää tai jopa vesittää aiotut hyvinvointivaikutukset käytäntöön.
Asiasanat:hyvinvointi, metropolialueet, metropolipolitiikka, diskurssianalyysi