Tasa-arvopolitiikan tavoitteet ja todellisuus. Gender mainstreaming -periaate, tasa-arvopolitiikan käytännöt ja eriarvoisuuden kokemukset yliopistossa

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään tasa-arvopolitiikan tavoitteita ja käytäntöjä sekä eriarvoisuuden kokemuksia yliopistokontekstissa. Tasa-arvopolitiikkaa tarkastellaan osana ylikansallista gender mainstreaming -strategiaa (sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista), jonka toteuttamiseen Suomikin on sitoutunut. Tasa-arvopoliittiset ohjelmat velvoittavat myös yliopistoja.

Tutkimuksen kohteena on yksi yliopisto, josta on kerätty dokumenttiaineistoa ja asiantuntijahaastatteluja. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tapaustutkimuksessa selvitetään, millainen on yliopiston tasa-arvo-ohjelma, miten sitä on toteutettu eri tasoilla sekä miten se kohtaa käytännöt ja henkilöstön kokemukset. Lähestymistapa antaa uusia näkökulmia arvioida tasa-arvo-ohjelmia ja paljastaa niiden toteuttamisen realiteetteja. Tulosten tulkinnassa hyödynnetään sukupuolen tutkimuksen perinteitä ja oikeudenmukaisuusteoriaa.

Tasa-arvopolitiikan tavoitteet on yliopistossa sovitettu osaksi henkilöstöhallintoa ja yliopiston strategiaa. Virallisen tasa-arvopolitiikan huomio kohdistuu miesten ja naisten ryhmien väliseen tasa-arvoon, jota mitataan määrällisesti vertaamalla resurssien ja asemien jakautumista. Tasa-arvo käsitetään yhtäläisinä oikeuksina ja mahdollisuuksina. Tavoitteena on yksilöiden syrjimättömyys ja samanlainen kohtelu työssä.

Tasa-arvopolitiikan toteuttajana yliopisto näyttäytyy mallioppilaaksi, joka haluaa huolehtia lain asettamista velvollisuuksista. Hallinnossa velvoitteet on toteutettu sisällyttämällä vaadittavat välineet osaksi sen omia toimintatapoja. Parhaiten toteutuvat suunnittelun ja tilastollisen seurannan kaltaiset hallinnollisesti selkeät toimenpiteet. Toimenpiteillä ei kuitenkaan nähdä olevan suurta vaikutusta ruohonjuuritason käytäntöihin.

Tasa-arvon merkityksistä ja eriarvoisuuden kokemuksista erottuu näkyvä julkinen ja piiloinen arkinen taso. Julkisessa keskustelussa tasa-arvokysymys esiintyy puheena sukupuolijakaumista. Epätasa-arvolla viitataan näkyvään syrjintään tai häirintätilanteisiin.

Henkilöstön eriarvoisuuden kokemukset sen sijaan eroavat tästä puheesta ja tasa-arvon virallisista tavoitteista. Ensinnäkin ne liittyvät akateemisuuden sukupuolittuneisiin oletuksiin sekä mies- ja naistoimijoiden kohtaamiin stereotyyppisiin odotuksiin. Naiset kokevat saavansa enemmän opetusta ja yhteisöllisen huolenpidon tehtäviä, joiden ansioita kuitenkin arvostetaan vähemmän kuin tutkimusmeriittejä. Naiset kohtaavatkin usein eräänlaisen työelämän sisäisen ”kaksoistaakan”. Toisaalta heidän odotetaan osallistuvan yksilölliseen kilpailuun ja menestyvän uralla (johon myös tasa-arvopolitiikka kannustaa) ja toisaalta kantavan vastuuta yhteisöllisestä huolenpidosta.

Toiseksi toimintakulttuurin tuottamat eriarvoisuuden kokemukset liittyvät kilpailuun, epämuodollisiin rekrytointikäytäntöihin sekä pätkätöistä johtuvaan epävarmuuteen. Kokemuksissa miesten tekemä tutkimus määrittyy useammin tutkimuksen aihealueiden ytimeksi, jota siirretään miesprofessorivaltaisissa hierarkioissa sukupolvittaisen tuen avulla. Kolmas eriarvoisuutta synnyttävä alue on sosiaalisista velvollisuuksista kuten perheestä huolehtiminen ja vaikeudet yhdistää perhe-elämä työuraan.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että tasa-arvopolitiikan oletukset sukupuolettomista ja abstrakteista yksilöistä ovat ristiriidassa sukupuolittuneiden odotusten, arkikäytäntöjen ja elämäntilanteiden erojen kanssa. Virallinen tasa-arvopolitiikka pitää ensisijaisena talous- ja valta-arvojen (mm. palkan ja asemien) jakautumista tasaisemmin sukupuolten välillä. Arkiset eriarvoisuuden kokemukset sen sijaan johdattavat kyseenalaistamaan yliopistossa vallitsevia arvostuksia ja vaatimaan myös yhteisöllisten arvojen ja hoivan tunnustamista. Ristiriitaa tarkastellaan tutkimuksen lopuksi teoreettisesti oikeudenmukaisuuden etiikan kysymyksenä.

Asiasanat:gender mainstreaming, sukupuolten tasa-arvo, Tampereen yliopisto, tapaustutkimus, tasa-arvopolitiikka