Kuvis kansiin - alakoulun kuvataiteen kahden opetusmateriaalin vertailua

Abstract

Kuvataideopetuksen tila on tutkimuksien mukaan huolestuttava: Oppimistulokset ovat huonoja varsinkin kuvataidekasvatuksen keskeisillä sisältöalueilla ja annetut arvosanat suhteessa osaamiseen ja tavoitteisiin liian korkeita – peruskoulu ei pysty tarjoamaan visuaalisen kulttuurin sivistys-varantoa läheskään kaikille oppilaille, ja oppilaat lähtevät peruskoulusta varsin eritasoisin kuvataiteen tiedoin ja taidoin varustettuna. Yläkoulussa pakollisia kuvataidetunteja on vähän, joten perusta kuvataiteen tiedoille ja taidoille on saatu alakoulusta. Suuri osa alakoulun kuvataiteen opetusmateriaaleista on vanhanaikaisia ja puutteellisia. Tutkimuksessa pohdittiin miten opetus-materiaali voisi olla apuna aiheeseen perehtymättömälle ja epävarmalle opettajalle. Onko tällaisia materiaaleja jo olemassa?

Tutkimusaineisto koostui kahdesta kuvataiteen opetusmateriaalista: WSOY:n Kirja kuvista –sarjasta (Heinimaa, Perttilä, Suvanto, Tammioja & Viitanen) sekä Tammen Kuvien kirjasta (Forsman & Piironen, 2008). Analyysi toteutettiin sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin menetelmiä soveltaen. Kvalitatiivisten menetelmien lisäksi hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimus-otetta taulukoinnissa ja luokittelussa. Lähestymistapa oli teorialähtöinen. Keskeisenä teoriana ja analyysirungon pohjana tutkimuksessa käytettiin Marjo Räsäsen kuvataidekasvatuksen ”voileipä-mallia” (Räsänen 2008a, 15). Aineisto analysoitiin käyttämällä tutkijan kehittelemää analyysi-runkoa, joka koostui kahdesta kokonaisuudesta: taidekasvatusmalleista ja opetussuunnitelman sisällöistä. Lisäksi analyysissä tarkasteltiin taidekasvatuksen perusteluita sekä sitä, miten aineisto pystyy vastamaan taidekasvatuksen haasteisiin.

Oppikirjojen tarkastelu osoitti että kirjoja oli mahdoton pelkistää yhden taideopetus-näkemyksen edustajiksi: kummassakin materiaalissa esiintyy useita eri tapoja suhtautua taide-opetukseen. Muotoa korostava taidekasvatusmalli, jossa olennaista on kuvantekemisen taidot ja kuvalliset perusmuuttujat, oli kuitenkin selkeästi voimakkaammin edustettuna Kirja kuvista -sarjassa. Analyysissa Kirja kuvista -sarjasta esiin nousi kuvataidekasvatuksen välineelliset perustelut, kun taas Kuvien kirja edusti essentiaalisia perusteluita. Vaikka kummassakin materiaalissa oli tarkastelun kohteena koko visuaalinen kulttuuri, tutkimuksessa kävi ilmi ettei Kuvien kirja kuitenkaan täytä visuaalista kulttuuria korostavan taidekasvatusmallin kaikkia ominaisuuksia, vaan painottaa sitä lähinnä näennäisesti. Kirja kuvista -sarja sisälsi opetus-suunnitelman sisällöt ja tavoitteet kattavasti, kun taas Kuvien kirja muodosti mosaiikkimaisen kokoelman tekijöidensä hyviksi havaitsemia tehtäväideoita ja ainedidaktista tekstiä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että molemmat materiaalit antavat opettajalle mahdollisuuden toteuttaa opetustaan erilaisiin taidekasvatusnäkemyksiin nojaten, mutta ovat funktioiltaan erilaiset: toinen sopii aloittelevan ja epävarman opettajan opetustyön rungoksi, ja toinen on jo hieman kokeneen opettajan pedagogisen ajattelun kehittämisen työväline. Tutkimus osoitti että taidekasvatuksen tämänhetkisiin haasteisiin vastaa paremmin Kirja kuvista –sarja, mutta sen suurimmaksi ongelmaksi näyttäytyi rakenteellinen jako oppilaan- ja opettajankijoihin – käyttöön ottoa kouluissa hidastanee materiaalikustannukset. Tulevaisuudessa opetusmateriaalien toivoisi kehittyvän joustavarakenteisemmiksi sisältäen mahdollisen painetun oppaan lisäksi oppilaille tarkoitettua verkkomateriaalia, joita opettaja voisi opetuksessaan joustavasti hyödyntää.

Asiasanat: kuvataidekasvatus, kuvataide, peruskoulu, alakoulu, oppimateriaali, oppikirjat