Lasten keskinäisen sosialisaation ilmeneminen leikissä
MARTTILA, HETA; PESONEN, IRINA (2012)
MARTTILA, HETA
PESONEN, IRINA
2012
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22789
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22789
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lasten keskinäinen sosialisaatio ilmenee lasten vapaassa leikissä. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, minkälaisia Hyvinkään kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisia Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden tavoitteita tukevia sosialisaation muotoja leikissä esiintyy. Vapaa leikki toimi osana Peter Pan -leikkimaailmaa, joka toteutettiin vuonna 2010 Hyvinkäällä Puolimatkan koulun yhteydessä toimivassa Koulutuvassa, joka on 4–8 -vuotiaiden yhteisopetuksellinen ryhmä.
Leikkipedagogiikan isänä voidaan pitää Friedrich Fröbeliä, joka kehitteli didaktisia eli opetusleikkejä varhaiskasvatuksen piirissä. Käytettäessä leikkiä opetusmenetelmänä leikille asetetaan tavoitteita ja toisaalta opetuksellisia tehtäviä ulkoapäin. Näin leikin avulla pyritään opettamaan asioita. Nykyisistä, pohjoismaisista leikkipedagogisista menetelmistä käsitellään tutkimuksessa tarkemmin Gunilla Lindqvistin ja Pentti Hakkaraisen kehittämiä menetelmiä. Molemmat tutkijat pohjaavat tutkimuksensa Vygotskin kulttuurihistorialliseen leikkiteoriaan, jossa leikin keskeiset osatekijät ovat kuvitteellinen tilanne sekä siihen liittyvät säännöt, rooli ja jäljittely.
Lindqvistin kehittämä leikkipedagoginen työskentelytapa, leikkimaailma, rakentuu vahvasti leikin ja kulttuurin välisille yhteisille piirteille. Leikkimaailmassa lasten on mahdollista toimia vuorovaikutteisessa oppimisympäristössä, jossa leikki on vahvasti läsnä. Esikoulun ja kouluoppimisen välisen siirtymävaiheen toimintajärjestelmänä juonellinen oppiminen ja sen edellyttämä toimintamalli ovat Hakkaraisen kehittämiä. Tarkoituksena on hyödyntää juonellisen roolileikin tuotoksia ja yhdistää ne ongelmanratkaisuun sekä minätietoisuuden kehittämiseen.
Sosialisaatiolla tarkoitetaan käyttäytymisen muutoksia, jotka juontuvat henkilön vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa. Toimiessaan itse yhteisönsä uudistajana hän oppii samalla sosiaalisesti yhteisön voimassa olevia ja hyväksyttyjä ajattelu- sekä toimintatapoja,. Peter Berger ja Thomas Luckmann näkevät sosialisaation kolmivaiheisena kehänä, jonka osa-alueita ovat ulkoistaminen, objektivaatio ja sisäistäminen. Nämä kolme vaihetta ovat osana monisuuntaista prosessia eivätkä tapahdu aina samassa järjestyksessä. He jakavat sosialisaation primaari- ja sekundaarisosialisaatioon.
Tutkimus suoritettiin fenomenologisella tutkimusotteella käyttäen aineistolähtöistä analyysimenetelmää. Tutkimusaineistona käytettiin sekundaarista, Peter Pan -leikkimaailmasta kuvattua videomateriaalia. Tutkimustuloksina esitetään leikissä ilmenevän useita lasten keskinäisen sosiaalistumisen muotoja: sosiaalisia sääntöjä ja moraalisääntöjä, fyysistä jäljittelyä, tunteiden tulkintaa ja säätelyä sekä merkitysten muodostamista neuvottelun kautta. Tutkimustulosten valossa nähdään leikissä esiintyvän Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden tavoitteita tukevia sosialisaation muotoja. Leikki tukee lapsen kasvua kohti yhteisön jäsenyyttä. Leikin määrittävä muoto, keskusteleva leikkikulttuuri, vahvistaa osaltaan lapsen taitoa toimia ja uudistaa demokraattisesti toimivaa yhteisöä.
Tutkimusaineiston esittämisessä ja analyysissä on pyritty hallittuun subjektiivisuuteen.
Asiasanat:leikki, leikkipedagogiikka, oppiminen, sosialisaatio, fenomenologia
Leikkipedagogiikan isänä voidaan pitää Friedrich Fröbeliä, joka kehitteli didaktisia eli opetusleikkejä varhaiskasvatuksen piirissä. Käytettäessä leikkiä opetusmenetelmänä leikille asetetaan tavoitteita ja toisaalta opetuksellisia tehtäviä ulkoapäin. Näin leikin avulla pyritään opettamaan asioita. Nykyisistä, pohjoismaisista leikkipedagogisista menetelmistä käsitellään tutkimuksessa tarkemmin Gunilla Lindqvistin ja Pentti Hakkaraisen kehittämiä menetelmiä. Molemmat tutkijat pohjaavat tutkimuksensa Vygotskin kulttuurihistorialliseen leikkiteoriaan, jossa leikin keskeiset osatekijät ovat kuvitteellinen tilanne sekä siihen liittyvät säännöt, rooli ja jäljittely.
Lindqvistin kehittämä leikkipedagoginen työskentelytapa, leikkimaailma, rakentuu vahvasti leikin ja kulttuurin välisille yhteisille piirteille. Leikkimaailmassa lasten on mahdollista toimia vuorovaikutteisessa oppimisympäristössä, jossa leikki on vahvasti läsnä. Esikoulun ja kouluoppimisen välisen siirtymävaiheen toimintajärjestelmänä juonellinen oppiminen ja sen edellyttämä toimintamalli ovat Hakkaraisen kehittämiä. Tarkoituksena on hyödyntää juonellisen roolileikin tuotoksia ja yhdistää ne ongelmanratkaisuun sekä minätietoisuuden kehittämiseen.
Sosialisaatiolla tarkoitetaan käyttäytymisen muutoksia, jotka juontuvat henkilön vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa. Toimiessaan itse yhteisönsä uudistajana hän oppii samalla sosiaalisesti yhteisön voimassa olevia ja hyväksyttyjä ajattelu- sekä toimintatapoja,. Peter Berger ja Thomas Luckmann näkevät sosialisaation kolmivaiheisena kehänä, jonka osa-alueita ovat ulkoistaminen, objektivaatio ja sisäistäminen. Nämä kolme vaihetta ovat osana monisuuntaista prosessia eivätkä tapahdu aina samassa järjestyksessä. He jakavat sosialisaation primaari- ja sekundaarisosialisaatioon.
Tutkimus suoritettiin fenomenologisella tutkimusotteella käyttäen aineistolähtöistä analyysimenetelmää. Tutkimusaineistona käytettiin sekundaarista, Peter Pan -leikkimaailmasta kuvattua videomateriaalia. Tutkimustuloksina esitetään leikissä ilmenevän useita lasten keskinäisen sosiaalistumisen muotoja: sosiaalisia sääntöjä ja moraalisääntöjä, fyysistä jäljittelyä, tunteiden tulkintaa ja säätelyä sekä merkitysten muodostamista neuvottelun kautta. Tutkimustulosten valossa nähdään leikissä esiintyvän Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden tavoitteita tukevia sosialisaation muotoja. Leikki tukee lapsen kasvua kohti yhteisön jäsenyyttä. Leikin määrittävä muoto, keskusteleva leikkikulttuuri, vahvistaa osaltaan lapsen taitoa toimia ja uudistaa demokraattisesti toimivaa yhteisöä.
Tutkimusaineiston esittämisessä ja analyysissä on pyritty hallittuun subjektiivisuuteen.
Asiasanat:leikki, leikkipedagogiikka, oppiminen, sosialisaatio, fenomenologia