Tavoitteena rikastava yhteisö. Tapaustutkimus opettajien kokemuksista rikastavan yhteisön mallin osatekijöiden toteutumisesta koulussa.
POROLA, ANNA; TURULA, SUSANNA (2012)
POROLA, ANNA
TURULA, SUSANNA
2012
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22787
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22787
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää erään Päijät-Hämeessä sijaitsevan alakoulun opettajien kokemuksia siitä, mitkä rikastavan yhteisön mallin osatekijät toteutuvat koulussa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten rikastava yhteisö tukee motivaatiota ja luovuutta. Tutkimuksen lähtökohtana oli opettajien tavoite kehittää koulun toimintakulttuuria rikastavan yhteisön mallin periaatteita kuvastavaksi. Päämääränä on, että koulukulttuuria luonnehtisi yhteenkuuluvuus, luovuus ja yritteliäisyys.
Koulukulttuurin kehittäminen on ollut paljon esillä viime aikoina käydyissä koulutukseen liittyvissä keskusteluissa. Yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös koulutuksen käytänteitä ja tavoitteita on mietittävä uudelleen. Koulutuksen kärkimaana Suomi ei voi ottaa koulukulttuuria kehittäessään mallia muilta mailta, vaan sen on itse näytettävä, mitä tulevaisuuden koulukulttuuri voisi olla. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää valmiuksia ja uskallusta ennen kaikkea opettajilta, sillä he ovat koulun toimintakulttuurin kehittämisen keskiössä. Koulukulttuurin kehittämistä opettajien näkökulmasta käsittelevä tutkimus on näin ollen ajankohtainen ja tarpeellinen.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka keskeisenä lähestymistapana tutkimuskohdetta ajatellen oli hermeneuttis-fenomenologinen näkökulma. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla puolistrukturoitua haastattelumenetelmää hyödyntäen kaikki tutkimuskohteena olevan koulun kahdeksan opettajaa rehtori mukaan lukien. Aineisto analysoitiin sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti.
Tutkimuksessa ei ole ollut tarkoituksena tuottaa yleistettävää tietoa rikastavan yhteisön mallin soveltamisesta kouluun, vaan selvittää tietyn koulun opettajien kokemuksia rikastavan yhteisön mallin osatekijöiden toteutumisesta koulussaan. Tutkimustulokset ovat kuitenkin hyödynnettävissä laajemminkin osana koulukulttuurin kehittämistoimintaa. Tutkimusta voidaan pitää siinä mielessä ainutlaatuisena, ettei rikastavan yhteisön mallin toteutumisesta koulussa ole juuri tehty aiempaa tutkimusta.
Tutkimus osoitti, ettei opettajien kokemuksia rikastavan yhteisön mallin osatekijöiden toteutumisesta koulussa voida ilmaista yksiselitteisesti. Käytännön toteutuminen ei mukaile teorian pyramidisuutta, sillä alempien osatekijöiden epätäydellisestä toteutumisesta huolimatta oli ylempiä osatekijöitä havaittavissa koulun toiminnassa. Opettajat olivat sitoutuneet toimintakulttuurin kehittämiseen ja luoneet yhteisiä tavoitteita. Ongelmana opettajien keskuudessa koettiin osalla oppilaista oleva sitoutumaton ja välinpitämätön asenne koulua kohtaan. Tämä kuvastaa toisaalta sitä, että opettajat olivat tunnistaneet kehittämistoiminnan kriittisiä kohtia. Yhtenä merkittävänä kehittämistoimenpiteenä oli aloitettu yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, minkä koettiin selventävän oppilaille koulun ja työelämän yhteyden lisäksi koulunkäynnin merkitystä ylipäätään. Tuloksissa kuitenkin ilmeni, että erityisesti oppilaiden motivointiin kaivattiin lisää konkreettisia välineitä ja toimintamalleja. Kehittämistoiminnan haasteista ja ongelmakohdista huolimatta opettajat kokivat työnsä palkitsevana, mitä edesauttoi opettajien välillä vallitseva yhteenkuuluvuuden tunne ja toiminnalle luodut yhteiset tavoitteet.
Avainsanat: rikastava yhteisö, yhteenkuuluvuus, motivaatio, luovuus
Koulukulttuurin kehittäminen on ollut paljon esillä viime aikoina käydyissä koulutukseen liittyvissä keskusteluissa. Yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet sen, että myös koulutuksen käytänteitä ja tavoitteita on mietittävä uudelleen. Koulutuksen kärkimaana Suomi ei voi ottaa koulukulttuuria kehittäessään mallia muilta mailta, vaan sen on itse näytettävä, mitä tulevaisuuden koulukulttuuri voisi olla. Muutoksen aikaansaaminen edellyttää valmiuksia ja uskallusta ennen kaikkea opettajilta, sillä he ovat koulun toimintakulttuurin kehittämisen keskiössä. Koulukulttuurin kehittämistä opettajien näkökulmasta käsittelevä tutkimus on näin ollen ajankohtainen ja tarpeellinen.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka keskeisenä lähestymistapana tutkimuskohdetta ajatellen oli hermeneuttis-fenomenologinen näkökulma. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty haastattelemalla puolistrukturoitua haastattelumenetelmää hyödyntäen kaikki tutkimuskohteena olevan koulun kahdeksan opettajaa rehtori mukaan lukien. Aineisto analysoitiin sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti.
Tutkimuksessa ei ole ollut tarkoituksena tuottaa yleistettävää tietoa rikastavan yhteisön mallin soveltamisesta kouluun, vaan selvittää tietyn koulun opettajien kokemuksia rikastavan yhteisön mallin osatekijöiden toteutumisesta koulussaan. Tutkimustulokset ovat kuitenkin hyödynnettävissä laajemminkin osana koulukulttuurin kehittämistoimintaa. Tutkimusta voidaan pitää siinä mielessä ainutlaatuisena, ettei rikastavan yhteisön mallin toteutumisesta koulussa ole juuri tehty aiempaa tutkimusta.
Tutkimus osoitti, ettei opettajien kokemuksia rikastavan yhteisön mallin osatekijöiden toteutumisesta koulussa voida ilmaista yksiselitteisesti. Käytännön toteutuminen ei mukaile teorian pyramidisuutta, sillä alempien osatekijöiden epätäydellisestä toteutumisesta huolimatta oli ylempiä osatekijöitä havaittavissa koulun toiminnassa. Opettajat olivat sitoutuneet toimintakulttuurin kehittämiseen ja luoneet yhteisiä tavoitteita. Ongelmana opettajien keskuudessa koettiin osalla oppilaista oleva sitoutumaton ja välinpitämätön asenne koulua kohtaan. Tämä kuvastaa toisaalta sitä, että opettajat olivat tunnistaneet kehittämistoiminnan kriittisiä kohtia. Yhtenä merkittävänä kehittämistoimenpiteenä oli aloitettu yhteistyö koulun ulkopuolisten tahojen kanssa, minkä koettiin selventävän oppilaille koulun ja työelämän yhteyden lisäksi koulunkäynnin merkitystä ylipäätään. Tuloksissa kuitenkin ilmeni, että erityisesti oppilaiden motivointiin kaivattiin lisää konkreettisia välineitä ja toimintamalleja. Kehittämistoiminnan haasteista ja ongelmakohdista huolimatta opettajat kokivat työnsä palkitsevana, mitä edesauttoi opettajien välillä vallitseva yhteenkuuluvuuden tunne ja toiminnalle luodut yhteiset tavoitteet.
Avainsanat: rikastava yhteisö, yhteenkuuluvuus, motivaatio, luovuus