Turvallisuuskulttuurin kehittäminen koulu-uhkauksen kohdanneessa oppilaitoksessa. Vantaan kaupungin tapaus.

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitä turvallisuuskulttuurin kehittäminen koulu-uhkauksen kohdanneessa oppilaitoksessa tarkoittaa, ja mikä on uhkauksen merkitys tässä prosessissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, miten oppilaitosten opettajat ja koulunjohtajat reagoivat koulu-uhkauksiin, ja miten he kokevat voivansa vaikuttaa oman oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin kehittämiseen.

Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla Vantaan oppilaitoksissa työskennelleitä opettajia ja koulunjohtajia. Haastateltavia oli yhteensä kuusi: neljä opettajaa ja kaksi koulunjohtajaa. Haastateltavat työskentelivät joko peruskoulun ylimmillä luokilla tai toisen asteen oppilaitoksissa. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin.

Tutkimus osoitti, että koulu-uhkaus yhdistettynä oman maan koulusurmiin järkyttää oppilaitoksen turvallisuuskulttuuria ja pakottaa oppilaitoksen henkilökunnan yhdessä turvallisuusalan asiantuntijoiden kanssa laatimaan uusia turvallisuussuunnitelmia ja toimintamalleja vastaavanlaisten tilanteiden varalle. Uhkaukset ja koulusurmat saavat aikaan sen, että oppilaitoksen turvallisuusasioihin suhtaudutaan aiempaa vakavammin. Etenkin asenne turvallisuuskulttuurin kehittämistä kohtaan paranee. Edistystä tapahtuu myös turvallisuussuunnitelmien päivittämisen sekä käytännön turvallisuusharjoitusten, kouluttautumisen ja valveutuneisuuden lisääntymisen suhteen. Tutkimuksessa selvisi, että koulunjohtajat kokevat voivansa vaikuttaa positiivisesti oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin kehittymiseen etenkin turvallisuusmyönteisen asenteen ja esimerkillisen toiminnan kautta. Opettajien keinot turvallisuuskulttuurin kehittämiseksi ovat annettujen toimintaohjeiden noudattaminen, vastuutehtävien hoitaminen, oppilaiden kohtaaminen ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtiminen yhdessä huoltajien kanssa. Myös opettajat kokevat heidän asenteillaan olevan merkitystä oppilaitoksen turvallisuuskulttuurin kehittämisessä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että tapoja, joilla opettajat ja koulunjohtajat reagoivat uhkauksiin, on useita. Henkilön ikä, elämänkokemus ja työvuodet vaikuttavat siihen, millä tavalla koulu-uhkaukseen suhtaudutaan. Tutkimustulokset antoivat ymmärtää, ettei koulu-uhkaus ilman omassa maassa tapahtuneita koulusurmia saisi aikaan vastaavanlaista kehitystä oppilaitoksen turvallisuuskulttuurissa.

Oppilaitoksen turvallisuuskulttuuria ja sen kehittämistä on toistaiseksi tutkittu vain vähän. Aiheesta tehdyt tutkimukset ovat suuntautuneet pääasiassa koulusurmien ja surmaajien profiilien tarkasteluun. Koulusurmien ja -uhkausten määrän lisääntymisen myötä oppilaitoksen turvallisuus, turvallisuuskulttuuri ja sen kehittäminen ovat aiheita, jotka vaatisivat tulla tutkituiksi yhä enenevässä määrin.

Avainsanat: turvallisuus, turvallisuuskulttuuri, koulu-uhkaus, koulusurma