Bewerten mit Euphemismen. Versuch der Bewertung mit Euphemismen in den Parteiprogrammen der größten deutschen Parteien.

Abstract

Oheisessa tutkielmassa tarkastellaan eufemismien käyttöä arvottamisessa. Eufemismit ovat sanoja, joilla voidaan uudestaan nimetä epämiellyttäviä asioita tai peitellä asioiden epäsuotuisia puolia. Eufemismit voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: eufemismeihin, joilla halutaan suojella kuulijaa epämiellyttävältä asialta ja eufemismeihin, joilla niitä peitellään puhujan edun vuoksi. Tutkielmassa perehdytään eufemismeihin julkisessa, erityisesti poliittisessa kielenkäytössä. Poliittisesta kielenkäytöstä valikoituvat lähempään tarkasteluun niin sanotut ympäristöeufemismit eli eufemismit, joiden käytöllä pyritään parantamaan ympäristöä kohtaan epäsuotuisien asioiden julkisivua.

Tutkielman teoreettisessa osassa esitellään puheaktiteoriaa, joka on myös arvottamisen teorian perustana. Puheaktiteoria pohjautuu käsitykselle, että ihminen toimii tai saa aikaan toiminnon toisessa ihmisessä tai ihmisissä aina ilmaistessaan jotain kielellisesti. Puheakti koostuu neljästä osa-aktista: kielellisestä ilmaisusta eli lokutiivisesta aktista, propositionaalisesta aktista, illokutiivisesta aktista ja perlokutiivisesta aktista. Etenkin illokutio on keskeinen arvottamisen kannalta, sillä arvottaminen ei tapahdu aine suoraan, arvottavia ilmaisuja käyttämällä. Lisäksi teoreettisessa osassa tarkastellaan arvottamista puheaktina eli -toimintana. Lisäämällä ilmaisuunsa arvottavia sanoja tai arvottamalla epäsuorasti puhuja arvottaa puheenaihettaan positiivisesti tai negatiivisesti. Arvottamista voidaan arvioida sen intensiteetin, laadun, vastaanoton tai sen suhteen, minkälainen suhde arvottajan ja arvotettavan välillä on. Arvottaminen jaetaan lisäksi kahteen pääluokkaan: inherenttiin eli suoraan ja koherenttiin eli epäsuoraan arvottamiseen.

Tutkielman empiirisessä osassa selvitetään, miten saksankielisillä eufemismeilla arvotetaan käytännössä. Tutkimusmateriaalina käytetään Saksan suurimpien puolueiden puolueohjelmia. Ensin puolueohjelmista etsitään eufemismeja, joita löydetään yksitoista. Tämän jälkeen perustellaan, miten nämä käsitteet täyttävät eufemismin kriteerit. Lopuksi selvitetään, miten näillä eufemismeilla arvotetaan kulloistakin asiaa puolueohjelmissa.

Tutkimuksen mukaan kahden tyyppisiä eufemismeja käytetään arvottamiseen: sellaisia, jotka arvottavat myös ilman kontekstia ja sellaisia, joilla arvottaminen onnistuu vain tietyssä asiayhteydessä. Eufemismit, joilla voidaan arvottaa ilman kontekstia, on muodostettu siten, että kaunisteltavan sanan eteen on lisätty toinen sana, kaunisteltavan sanan tilalla käytetään sisällöltään epätarkkaa sanaa tai kaunisteltavan sanan eteen on lisätty sana, joka on sisällöltään päinvastainen kuin kaunisteltava sana. Nämä eufemismit sijoittuvat intensiteettiasteikolla positiiviseen ääripäähän.

Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei eufemismeilla arvoteta vain asiaa, jota ne ilman kontekstia kaunistelevat, vaan myös niiden käyttäjää itseensä. Tässä tarkoituksessa kyseeseen tulivat kontekstisidonnaiset eufemismit. Eufemismeilla arvotettujen puheaktien tarkoituksena on tutkimuksen mukaan vakuuttaa kuulija puhujan (tässä tapauksessa puolueen) kyvystä ratkaista ongelmatilanteita, luvata että näin tehdään ja myös kehottaa kuulijoita sitoutumaan samaan tavoitteeseen.

Asiasanat: eufemismi, poliittinen kieli, puheaktiteoria, arvottaminen, puolueohjelma