"Poliisit ovat parasta mitä tiedän raparperikiisselin jälkeen." Kiellettyjä aiheita, paheksuttua huumoria ja karnevalistista kapinaa lastenkirjallisuudessa.
TERVAHARJU, MINTTU (2012)
2012
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22767
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22767
Tiivistelmä
Tutkielmassani käsittelen kapinallista lastenkirjallisuutta kaksoisyleisötutkimuksen ja kertomusanalyyttisen tutkimuksen näkökulmasta kohdeteksteinäniPeppi Pitkätossu(1945),Peppi aikoo merille(1946),Peppi Pitkätossu etelämerellä(1948),Matilda(1988) jaKurttila(2008). Hahmotan kohdeteoksissani käytettyjä kerronnallisia keinoja: kuinka ne puhuttelevat oletettua lapsi- ja aikuisyleisöä, ja minkälaiset piirteet luovat teosten anarkistisen vaikutelman. Lähtökohtanani on, että todellinen aikuisyleisö on pitänyt (tai pitää edelleen) kohdeteoksiani sopimattomina lapsilukijoille, huolimatta suuresta suosiosta todellisen lapsiyleisön parissa. Pyrin siis analyyttisen lähiluvun avulla paikantamaan niitä seikkoja, joiden uskon vaikuttaneen tähän kielteiseen suhtautumiseen.
Luvussa II esittelen kohdeteosten todellista vastaanottoa, kirjasensuurin ja ideologian kysymyksiä, ja määrittelen aiheita, joita lastenkirjallisuudessa on pidetty sopimattomina tai suorastaan tabuina. Kuvailen alaluvuissa yksittäisiä aiheita ja ideologisia seikkoja (politiikkaa, väkivaltaa ja uskontoa), jotka ovat vaikuttaneet kohdetekstieni paheksumiseen.
Luvussa III keskityn kohdetekstejäni yhdistävään piirteeseen eli huumoriin. Kohdeteoksissani huumori toimii sekä keinona huvittaa lukijaa että keinona kommentoida ympäröivää yhteiskuntaa, sen arvoja ja asenteita, ja usein myös pilkata niitä noudattavia kansalaisia. Osoitan, että kohdeteoksissa pyritään tietynlaisen huumorin avulla tietoisesti vetoamaan oletettuun lapsiyleisöön, joissain tapauksissa aikuisyleisön kustannuksella.
Luvussa IV keskityn vallan ja auktoriteetin kysymyksiin. Tarkastelen aikuisen ja lapsen välisiä valtasuhteita teksteissä ja osoitan, että kohdeteoksissani vallitsee karnevalistinen tila, joka mahdollistaa aikuisen auktoriteetin kyseenalaistamisen.
Viimeisessä eli luvussa V tiivistän kohdeteksteistä tekemiäni johtopäätöksiä sekä erittelen mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.
Asiasanat:Roald Dahl, Erlend Loe, Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu, huumori, karnevalismi, ideologia, kaksoisyleisö, sensuuri, väkivalta
Luvussa II esittelen kohdeteosten todellista vastaanottoa, kirjasensuurin ja ideologian kysymyksiä, ja määrittelen aiheita, joita lastenkirjallisuudessa on pidetty sopimattomina tai suorastaan tabuina. Kuvailen alaluvuissa yksittäisiä aiheita ja ideologisia seikkoja (politiikkaa, väkivaltaa ja uskontoa), jotka ovat vaikuttaneet kohdetekstieni paheksumiseen.
Luvussa III keskityn kohdetekstejäni yhdistävään piirteeseen eli huumoriin. Kohdeteoksissani huumori toimii sekä keinona huvittaa lukijaa että keinona kommentoida ympäröivää yhteiskuntaa, sen arvoja ja asenteita, ja usein myös pilkata niitä noudattavia kansalaisia. Osoitan, että kohdeteoksissa pyritään tietynlaisen huumorin avulla tietoisesti vetoamaan oletettuun lapsiyleisöön, joissain tapauksissa aikuisyleisön kustannuksella.
Luvussa IV keskityn vallan ja auktoriteetin kysymyksiin. Tarkastelen aikuisen ja lapsen välisiä valtasuhteita teksteissä ja osoitan, että kohdeteoksissani vallitsee karnevalistinen tila, joka mahdollistaa aikuisen auktoriteetin kyseenalaistamisen.
Viimeisessä eli luvussa V tiivistän kohdeteksteistä tekemiäni johtopäätöksiä sekä erittelen mahdollisia jatkotutkimuksen aiheita.
Asiasanat:Roald Dahl, Erlend Loe, Astrid Lindgren, Peppi Pitkätossu, huumori, karnevalismi, ideologia, kaksoisyleisö, sensuuri, väkivalta