Työturvallisuuden ymmärtäminen osana poliisin ammattiin perehdytystä ja järjestyspoliisin ammatillista kehitystä
HUHTA, JUHA-MATTI (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HUHTA, JUHA-MATTI
2012
Kasvatustiede, luokanopettajan koulutus - Class Teacher Education
Kasvatustieteiden yksikkö - School of Education
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-18Tiivistelmä
Tämän pro gradu –tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten työturvallisuus ymmärretään järjestyspoliisin työssä, ja minkälaisten oppimisprosessien myötä työturvallisuuden nähdään kehittyvän osaksi järjestyspoliisin ammattitaitoa. Tutkielmassa tarkastellaan myös, kuinka työturvallisuus huomioidaan tulevien poliisimiesten perehdyttämisessä poliisin perustutkintoon kuuluvalla työharjoittelujaksolla.
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä kahtatoista (12) poliisia, joista kuusi (6) oli varsinaisia poliisimiehiä, ohjaajia, ja kuusi (6) poliisin perustutkintoa suorittavia harjoittelijoita. Tutkimuksen metodologinen ote oli fenomenografinen. Fenomenografisella lähestymistavalla selvitettiin tutkittavien käsityksiä ja kokemuksia tutkimuksen aiheena olevista asioista ja ilmiöistä.
Tutkittavien käsitykset työturvallisuudesta olivat moninaiset. Työturvallisuus ymmärrettiin tyypillisesti osana kaikkea järjestyspoliisin työtä. Se miellettiin turvallisina työ- ja toimintatapoina, varautumisena työturvallisuusuhkiin, tiedonhankintana sekä toimivana johtamisjärjestelmänä. Työturvallisuus ymmärrettiin myös osana poliisin käytössä olevia varusteita. Varusteiden käyttötarkoituksen tunteminen ja niiden ammattimainen hallinta koettiin tärkeäksi. Osaksi työturvallisuutta liitettiin myös erityisesti liikenne, niin ympäristön kuin poliisiajoneuvon kuljettamisen näkökulmasta.
Työturvallisuuden ilmeneminen ja sen huomioiminen osana työharjoittelua ja perehdytystä näyttäytyi laajasti. Haastatteluaineistosta oli nähtävissä, että työturvallisuusnäkökulmia huomioitiin kokonaisvaltaisesti osana kaikkea työtä ja työhön perehdytystä. Ohjaajat antoivat pieniä ohjeita ja neuvoja koko harjoittelujakson ajan. Aineistosta ilmenee myös, että eri ohjaajilla oli erilaisia, yksilöllisiä tapoja ohjata, ja parhaimmillaan he käyttivät hyväkseen monipuolisia ohjausmenetelmiä. Huomattavaa on, että työturvallisuusohjaus miellettiin kuitenkin toisinaan liittyvän vahvasti yksittäisiin, poikkeavampiin tehtäviin. Tämä aiheuttaa herkästi sellaisen ajatusmallin, että ilman poikkeavia tai muusta toiminnasta vaarallisempia tehtäviä, ei työturvallisuutta olisi tarpeellista tarkastella. Tällainen ajattelu voi aiheuttaa vakavia työturvallisuusriskejä, ja se voi heikentää myös ohjauksen laatua.
Haasteeksi muodostui, että työturvalliset toimintatavat ja ajatusmallit ovat tyypillisesti ohjaajan hiljaista tietoa. Ohjaajien aineistosta ilmenee, että ohjaajilla on ajoittain vaikeuksia tunnistaa antamaansa työturvallisuusohjausta. Onnistuneen ohjauksen edellytyksenä on harjoittelijan aktiivinen rooli, jossa harjoittelija uskaltaa ja osaa kyseenalaistaa ohjaajan päätöksiä ja toimintoja. Tämä edesauttaa ohjaajan oman toiminnan näkyväksi tekemistä, ja näin ollen myös ohjaajan hiljaisen tiedon jakamista. Tällöin oppimista tapahtuu parhaimmillaan sekä harjoittelijalla että ohjaajalla.
Työtehtävät sekä koulutus koettiin erityisesti ohjaajien keskuudessa merkittävimmiksi työturvallisuutta kehittäviksi tekijöiksi. Näistä syntynyt kokemus koettiin kuitenkin yksilöä kehittäväksi vain, jos tapahtumia oli jälkikäteen pohdittu, ja niistä oli yritetty aktiivisesti oppia. Oppimisen edellytyksenä koettiin siis olevan tilanteiden ja oman toiminnan kriittinen, reflektiivinen tarkastelu.
Poliisiammattikorkeakoulu järjestää yhteistyössä eri poliisilaitosten kanssa työharjoittelijoiden ohjaajille koulutusta. Tämän tutkielman perusteella tälle koulutukselle on selvä tarve. Koulutuksen kohdentuminen mahdollisimman tehokkaasti kaikille ohjaajille olisi tarpeellista juuri työturvallisuuden näkökulmasta. Se parantaisi myös harjoittelijoiden tasavertaisuutta saadun ohjauksen suhteen. Tämän koulutuksen sisältöön voisi olla tarpeen liittää myös poliisin taktiikka- ja toimintamalliharjoituksia. Tämä yhdenmukaistaisi ohjaajien toimintatapoja ja mahdollisia taitoeroja, mikä edelleen parantaisi harjoittelijoiden tasavertaisuutta. Myös koulutuksen sisältöalueeseen kuuluvan hiljaisen tiedon käsittely, erityisesti työturvallisuusnäkökulmasta, olisi eduksi tavoiteltaessa työturvallisempaa asenne- ja toimintakulttuuria.
Asiasanat: Työturvallisuus, poliisi, asiantuntijuus, oppimisprosessi, perehdytys, fenomenografia, työharjoittelu, työssäoppiminen
Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä kahtatoista (12) poliisia, joista kuusi (6) oli varsinaisia poliisimiehiä, ohjaajia, ja kuusi (6) poliisin perustutkintoa suorittavia harjoittelijoita. Tutkimuksen metodologinen ote oli fenomenografinen. Fenomenografisella lähestymistavalla selvitettiin tutkittavien käsityksiä ja kokemuksia tutkimuksen aiheena olevista asioista ja ilmiöistä.
Tutkittavien käsitykset työturvallisuudesta olivat moninaiset. Työturvallisuus ymmärrettiin tyypillisesti osana kaikkea järjestyspoliisin työtä. Se miellettiin turvallisina työ- ja toimintatapoina, varautumisena työturvallisuusuhkiin, tiedonhankintana sekä toimivana johtamisjärjestelmänä. Työturvallisuus ymmärrettiin myös osana poliisin käytössä olevia varusteita. Varusteiden käyttötarkoituksen tunteminen ja niiden ammattimainen hallinta koettiin tärkeäksi. Osaksi työturvallisuutta liitettiin myös erityisesti liikenne, niin ympäristön kuin poliisiajoneuvon kuljettamisen näkökulmasta.
Työturvallisuuden ilmeneminen ja sen huomioiminen osana työharjoittelua ja perehdytystä näyttäytyi laajasti. Haastatteluaineistosta oli nähtävissä, että työturvallisuusnäkökulmia huomioitiin kokonaisvaltaisesti osana kaikkea työtä ja työhön perehdytystä. Ohjaajat antoivat pieniä ohjeita ja neuvoja koko harjoittelujakson ajan. Aineistosta ilmenee myös, että eri ohjaajilla oli erilaisia, yksilöllisiä tapoja ohjata, ja parhaimmillaan he käyttivät hyväkseen monipuolisia ohjausmenetelmiä. Huomattavaa on, että työturvallisuusohjaus miellettiin kuitenkin toisinaan liittyvän vahvasti yksittäisiin, poikkeavampiin tehtäviin. Tämä aiheuttaa herkästi sellaisen ajatusmallin, että ilman poikkeavia tai muusta toiminnasta vaarallisempia tehtäviä, ei työturvallisuutta olisi tarpeellista tarkastella. Tällainen ajattelu voi aiheuttaa vakavia työturvallisuusriskejä, ja se voi heikentää myös ohjauksen laatua.
Haasteeksi muodostui, että työturvalliset toimintatavat ja ajatusmallit ovat tyypillisesti ohjaajan hiljaista tietoa. Ohjaajien aineistosta ilmenee, että ohjaajilla on ajoittain vaikeuksia tunnistaa antamaansa työturvallisuusohjausta. Onnistuneen ohjauksen edellytyksenä on harjoittelijan aktiivinen rooli, jossa harjoittelija uskaltaa ja osaa kyseenalaistaa ohjaajan päätöksiä ja toimintoja. Tämä edesauttaa ohjaajan oman toiminnan näkyväksi tekemistä, ja näin ollen myös ohjaajan hiljaisen tiedon jakamista. Tällöin oppimista tapahtuu parhaimmillaan sekä harjoittelijalla että ohjaajalla.
Työtehtävät sekä koulutus koettiin erityisesti ohjaajien keskuudessa merkittävimmiksi työturvallisuutta kehittäviksi tekijöiksi. Näistä syntynyt kokemus koettiin kuitenkin yksilöä kehittäväksi vain, jos tapahtumia oli jälkikäteen pohdittu, ja niistä oli yritetty aktiivisesti oppia. Oppimisen edellytyksenä koettiin siis olevan tilanteiden ja oman toiminnan kriittinen, reflektiivinen tarkastelu.
Poliisiammattikorkeakoulu järjestää yhteistyössä eri poliisilaitosten kanssa työharjoittelijoiden ohjaajille koulutusta. Tämän tutkielman perusteella tälle koulutukselle on selvä tarve. Koulutuksen kohdentuminen mahdollisimman tehokkaasti kaikille ohjaajille olisi tarpeellista juuri työturvallisuuden näkökulmasta. Se parantaisi myös harjoittelijoiden tasavertaisuutta saadun ohjauksen suhteen. Tämän koulutuksen sisältöön voisi olla tarpeen liittää myös poliisin taktiikka- ja toimintamalliharjoituksia. Tämä yhdenmukaistaisi ohjaajien toimintatapoja ja mahdollisia taitoeroja, mikä edelleen parantaisi harjoittelijoiden tasavertaisuutta. Myös koulutuksen sisältöalueeseen kuuluvan hiljaisen tiedon käsittely, erityisesti työturvallisuusnäkökulmasta, olisi eduksi tavoiteltaessa työturvallisempaa asenne- ja toimintakulttuuria.
Asiasanat: Työturvallisuus, poliisi, asiantuntijuus, oppimisprosessi, perehdytys, fenomenografia, työharjoittelu, työssäoppiminen