"Ettei sitä vaan tehdä, että hauki on kala, hauki on kala." - ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi menetelmänä kunnallisen päätöksenteon tukemisessa

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi -menetelmän haasteita ja mahdollisuuksia kunnallisen päätöksenteon tukemisessa. IVA -menetelmä on ennakkoarviointimenetelmä, jonka avulla pyritään ennalta selvittämään päätösten aiheuttamia vaikutuksia. Olennaista tämän tutkimuksen kannalta on se, että terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi tuli lakisääteiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnonalalle toukokuun alusta 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain myötä. Tätä ennen menetelmää on käytetty sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvin vähän. Sen tullessa lakisääteiseksi, oli tärkeää lisätä ymmärrystä menetelmän sovellettavuudesta.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena haastatellen yhteensä kymmentä henkilöä, joiden joukkoon kuului pääosin terveyden edistämisen yhdyshenkilöitä Etelä-Suomesta. Heidät valittiin tutkimuskohteeksi, koska tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita menetelmän edistämisen koordinoinnista. Myös muutamia muita tahoja haastateltiin ennakkoarviointimenetelmän vahvoina osaajina. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota siihen, mitä haasteita yleisesti uusien toimintamallien omaksumiseen liittyy sekä siihen, miten laadullinen vaikutusten arviointi soveltuu kuntien päätöksentekokulttuuriin. Lisäksi IVA -menetelmän haasteet ja mahdollisuudet nivottiin osaksi kuntien muuttuvaa toimintaympäristöä.

Tutkimuksen tulosten perusteella uusien menetelmien omaksumisen haasteeksi kunnissa ilmeni kehittämistoiminnan resurssien puute. Olennaiseen rooliin organisaation uudistumisessa nousivat puolestaan organisaation pioneerit eli aktiiviset viranhaltijat tai luottamushenkilöt, jotka tuovat ruohonjuuritasolla esiin uusia ideoita ja edistävät niiden toteutusta laajemmin organisaatiossa. Itse ennakkoarvioinnin soveltamisessa tärkeiksi tekijöiksi nousivat luovuus menetelmän käytössä sekä taito skaalata arviointi organisaation tarpeisiin soveltuvaksi. Ennakkoarvioinnin toteuttamisessa erittäin tärkeäksi osa-alueeksi muodostui myös poikkihallinnollinen yhteistyö, jolloin arvioinnin todettiin muodostuvan tarkoituksenmukaisesti laaja-alaiseksi ja moniarvoiseksi.

Tärkeimpinä tuloksina esiin nousivat kuitenkin yleisen kunnallisen suunnittelukulttuurin muutostarve sekä kuntien muuttuvan toimintaympäristön menetelmän soveltamiselle luomat haasteet ja mahdollisuudet. Toimintakulttuurin muuttuessa monet haasteet ennakkoarvioinnin soveltamisessa väistyvät. Menetelmän luomat mahdollisuudet ovat puolestaan hyödynnettävissä paremmin muuttuneen toimintakulttuurin kautta. Ennakkoarvioinnin soveltamisella havaittiin olevan vahvat edellytykset toimia tukena nykyiseen muuttuvaan toimintaympäristöön sopeutumisessa. Kuntien toimintaympäristön edellyttäessä toimintakulttuurin muutosta hierarkiasta hallintaan, voidaan ennakkoarviointia hyödyntää erityisen hyvin tämän moninaisuuden sekä tulevaisuuden epävarmuuden hallinnassa.

Asiasanat:päätöksenteko, ennakkoarviointi, tieto, uudistuminen