Pienten suomalaisten listaamattomien osakeyhtiöiden osingonjaon verotuskäytäntö vuodesta 1988 nykypäivään
HOLLO, JUUSO (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HOLLO, JUUSO
2012
Yrityksen taloustiede, laskentatoimi - Accounting and Finance
Johtamiskorkeakoulu - School of Management
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-19Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on kuvata lukijalle suomalaisen listaamattoman osakeyhtiön osingonjaon sääntelyn kehittyminen vuodesta 1988 aina nykypäivään asti. Kehitystä on tarkoitus kuvata niin osakeyhtiön kuin osakkaan näkökulmasta, sillä nämä ovat hyvin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Lisäksi tavoitteena on selvittää, onko yritysten asema suhteessa toisiinsa säilynyt tarkastellulla aikavälillä samana, verotussäännöksissä tapahtuneista muutoksista huolimatta, käytettäessä vertailuperusteena tulosta suhteessa nettovarallisuuteen? Mahdollisimman kokonaisvaltaisen kuvan muodostamiseksi aiheesta käytettiin tutkimuksessa lähteinä ammattilehtiä, lakeja, lakien valmisteluasiakirjoja sekä muuta kirjallisuutta aiheesta. Yritysten keskinäisen aseman kehityksen tarkastelu toteutettiin yksinkertaisilla laskelmilla kolmen fiktiivisen esimerkkiyrityksen X, Y ja Z välillä.
Tarkastelujaksolla merkittävimpiä muutoksia osinkojen verotuskäytännön kannalta olivat aikajärjestyksessä yhtiöveron hyvitysjärjestelmään siirtyminen, eriytetyn tuloverojärjestelmä käyttöön ottaminen ja osingonjaon sitominen nettovarallisuuteen. Varsinaisia erilaisia tarkastelujaksolla käytettyjä osingon verotusmalleja olivat osinkovähennysjärjestelmä, yhtiöveronhyvitysjärjestelmä ja nykyäänkin käytössä oleva yhtiön nettovarallisuuteen sidottu malli. Osinkoihin kohdistui tarkastelujaksolla pääasiassa kaksinkertainen, mutta välillä myös yksinkertainen verotus. Kaksinkertaista verotusta lievennettiin välillä osakkaan ja toisinaan yhtiön puolella. Osinkoja verotettiin osakkaan puolella aluksi ainoastaan valtion progressiivisen veroasteikon mukaisesti, kunnes eriytetty tuloverojärjestelmä mahdollisti myös verottamisen suhteellisen verokannan mukaisesti. Hetemäen verotyöryhmän ehdottaman uuden osinkojen verotuskäytännön mukaisesti oltaisiin, muiden uudistusten lisäksi, siirtymässä tulevaisuudessa osinkojen verottamiseen ainoastaan suhteellisen verokannan mukaisesti.
Osinkojen verorasitukseen tarkastelujaksolla ovat vaikuttaneet useat tekijät, eikä verorasituksen voida yksiselitteisesti todeta kiristyneen tai keventyneen. Tutkimuksessa käytettyjen fiktiivisten esimerkkiyritysten tapauksessa on havaittavissa sama ilmiö. Verorasituksen kehitys on ollut kaikilla hyvin samansuuntainen, mutta keskinäinen asema ei ole säilynyt täysin samana koko tarkastelujaksoa. Esimerkkiyrityksiä tarkastelemalla voidaan todeta verorasituksen keventyneen vuoteen 1990 asti kaikilla. Tämän jälkeen verorasitus on pääsääntöisesti kiristynyt pienillä tulostasoilla ja suurilla keventynyt.
Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tutkimuksen tarkoituksena on osingonjaon verotuskäytännön kehittymisen kuvaileminen tarkastellulla aikavälillä.
Asiasanat:osakeyhtiö, osingonjako, verotus
Tarkastelujaksolla merkittävimpiä muutoksia osinkojen verotuskäytännön kannalta olivat aikajärjestyksessä yhtiöveron hyvitysjärjestelmään siirtyminen, eriytetyn tuloverojärjestelmä käyttöön ottaminen ja osingonjaon sitominen nettovarallisuuteen. Varsinaisia erilaisia tarkastelujaksolla käytettyjä osingon verotusmalleja olivat osinkovähennysjärjestelmä, yhtiöveronhyvitysjärjestelmä ja nykyäänkin käytössä oleva yhtiön nettovarallisuuteen sidottu malli. Osinkoihin kohdistui tarkastelujaksolla pääasiassa kaksinkertainen, mutta välillä myös yksinkertainen verotus. Kaksinkertaista verotusta lievennettiin välillä osakkaan ja toisinaan yhtiön puolella. Osinkoja verotettiin osakkaan puolella aluksi ainoastaan valtion progressiivisen veroasteikon mukaisesti, kunnes eriytetty tuloverojärjestelmä mahdollisti myös verottamisen suhteellisen verokannan mukaisesti. Hetemäen verotyöryhmän ehdottaman uuden osinkojen verotuskäytännön mukaisesti oltaisiin, muiden uudistusten lisäksi, siirtymässä tulevaisuudessa osinkojen verottamiseen ainoastaan suhteellisen verokannan mukaisesti.
Osinkojen verorasitukseen tarkastelujaksolla ovat vaikuttaneet useat tekijät, eikä verorasituksen voida yksiselitteisesti todeta kiristyneen tai keventyneen. Tutkimuksessa käytettyjen fiktiivisten esimerkkiyritysten tapauksessa on havaittavissa sama ilmiö. Verorasituksen kehitys on ollut kaikilla hyvin samansuuntainen, mutta keskinäinen asema ei ole säilynyt täysin samana koko tarkastelujaksoa. Esimerkkiyrityksiä tarkastelemalla voidaan todeta verorasituksen keventyneen vuoteen 1990 asti kaikilla. Tämän jälkeen verorasitus on pääsääntöisesti kiristynyt pienillä tulostasoilla ja suurilla keventynyt.
Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä, vaan tutkimuksen tarkoituksena on osingonjaon verotuskäytännön kehittymisen kuvaileminen tarkastellulla aikavälillä.
Asiasanat:osakeyhtiö, osingonjako, verotus