Nuorten lähihoitajaopiskelijoiden ammattiosaamisen näyttöön liittyviä kokemuksia
PELTONEN, EEVA (2012)
2012
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22739
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22739
Tiivistelmä
Tämän laadullisen tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoito- ja huolenpidon ammattiosaamisen näyttöihin liittyviä kokemuksia toisen opiskeluvuoden nuorilta lähihoitajaopiskelijoilta. Tuloksia voidaan hyödyntää nuoren lähihoitajaopiskelijan koulutuksen suunnittelussa ja ammattiosaamisen näyttöjen kehittämisessä.
Tutkimuksen aineiston muodostivat toisen asteen koulutuksessa olevat viisi nuorta (alle 18 v.) lähihoitajaopiskelijaa. Nuoret haastateltiin heidän opiskelupaikkakunnallaan sopimuksen mukaan. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuskysymyksenä oli: miten nuoret lähihoitajaopiskelijat kokevat ammattiosaamisen näytöt.
Nuorten lähihoitajaopiskelijoiden kokemukset ammattiosaamisen näytöistä olivat pitkälti samansuuntaisia toistensa kanssa. Ammattiosaamisen näyttöihin liittyi edistäviä tekijöitä ja vaikeuttavia tekijöitä. Näyttösuunnitelman laatiminen koettiin erittäin haasteelliseksi ja aikaa vieväksi. Opettajien apu harjoittelun alkuvaiheessa oli tärkeää ja tukea antavaa. Opettajien koettiin auttavan mielellään opiskelijoita. Ohjaajien ennakoiva tuki ja ohjaus olivat kannustavaa ja tukea antavaa, lisäksi ohjaajat koettiin mukaviksi. Opiskelijat kokivat oppivansa ohjaajilta enemmän kuin koulussa. Jatkuva palautteen saanti ohjaajilta koettiin tärkeäksi oppimisen kannalta. Arviointikaavakkeet, joissa oleviin kriteereihin näyttösuunnitelma pohjautuu, koettiin vaikeaksi ymmärtää ja sen toivottiin olevan selkeämpi. Ohjaajien epäasiallinen kohtelu opiskelijaa kohtaan koettiin heikentävän opiskelumotivaatiota. Nuorten kokemattomuus vaikutti itsearviointiin, he aliarvioivat itseään. Opiskelijat kokivat, että heiltä vaadittiin liikaa niin lyhyessä ajassa ja ikää ei otettu tarpeeksi huomioon. Ohjaajilta toivottiin muun muassa kärsivällisyyttä, palautteen antoa, ystävällisyyttä ja ymmärtämistä ammattiosaamisen näyttöjä kohtaan. Opiskelijat kokivat oman aktiivisuuden, luovuuden ja ahkeruuden sekä iloisuuden että ystävällisyyden edistävän ammattiosaamisen näyttöjä. Ohjaajat ottivat nuoren iän joissakin paikoissa sopivasti huomioon, joissakin ei ollenkaan tai sitten sitä korostettiin liikaa. Tulosten perusteella keskeisempiä koulutuksen kehittämisalueita ovat nuoren yksilöllinen ja ystävällinen kohtaaminen ja riittävä tukeminen näyttösuunnitelman teossa.
Asiasanat:lähihoitajaopiskelija, työssäoppiminen, ammattiosaamisennäyttö, oppimisympäristö
Tutkimuksen aineiston muodostivat toisen asteen koulutuksessa olevat viisi nuorta (alle 18 v.) lähihoitajaopiskelijaa. Nuoret haastateltiin heidän opiskelupaikkakunnallaan sopimuksen mukaan. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Tutkimuskysymyksenä oli: miten nuoret lähihoitajaopiskelijat kokevat ammattiosaamisen näytöt.
Nuorten lähihoitajaopiskelijoiden kokemukset ammattiosaamisen näytöistä olivat pitkälti samansuuntaisia toistensa kanssa. Ammattiosaamisen näyttöihin liittyi edistäviä tekijöitä ja vaikeuttavia tekijöitä. Näyttösuunnitelman laatiminen koettiin erittäin haasteelliseksi ja aikaa vieväksi. Opettajien apu harjoittelun alkuvaiheessa oli tärkeää ja tukea antavaa. Opettajien koettiin auttavan mielellään opiskelijoita. Ohjaajien ennakoiva tuki ja ohjaus olivat kannustavaa ja tukea antavaa, lisäksi ohjaajat koettiin mukaviksi. Opiskelijat kokivat oppivansa ohjaajilta enemmän kuin koulussa. Jatkuva palautteen saanti ohjaajilta koettiin tärkeäksi oppimisen kannalta. Arviointikaavakkeet, joissa oleviin kriteereihin näyttösuunnitelma pohjautuu, koettiin vaikeaksi ymmärtää ja sen toivottiin olevan selkeämpi. Ohjaajien epäasiallinen kohtelu opiskelijaa kohtaan koettiin heikentävän opiskelumotivaatiota. Nuorten kokemattomuus vaikutti itsearviointiin, he aliarvioivat itseään. Opiskelijat kokivat, että heiltä vaadittiin liikaa niin lyhyessä ajassa ja ikää ei otettu tarpeeksi huomioon. Ohjaajilta toivottiin muun muassa kärsivällisyyttä, palautteen antoa, ystävällisyyttä ja ymmärtämistä ammattiosaamisen näyttöjä kohtaan. Opiskelijat kokivat oman aktiivisuuden, luovuuden ja ahkeruuden sekä iloisuuden että ystävällisyyden edistävän ammattiosaamisen näyttöjä. Ohjaajat ottivat nuoren iän joissakin paikoissa sopivasti huomioon, joissakin ei ollenkaan tai sitten sitä korostettiin liikaa. Tulosten perusteella keskeisempiä koulutuksen kehittämisalueita ovat nuoren yksilöllinen ja ystävällinen kohtaaminen ja riittävä tukeminen näyttösuunnitelman teossa.
Asiasanat:lähihoitajaopiskelija, työssäoppiminen, ammattiosaamisennäyttö, oppimisympäristö