Osastonhoitajien lähijohtamiseen kohdistuvat odotukset osastonhoitajien kokemana - läsnäolokin on työtä

Abstract

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli kuvata osastonhoitajien lähijohtamiseen kohdistuvia odotuksia osastonhoitajien näkökulmasta. Tavoitteena on saadun tutkimustiedon avulla selkiyttää osastonhoitajien työnkuvaa ja kehittää osastonhoitajien työtehtäviä muihin ammattiryhmiin nähden. Lisäksi tutkimustiedon avulla voidaan tukea osastonhoitajia tässä lähiesimiestehtävässä. Tutkimuskysymykset olivat: Mitä odotuksia osastonhoitajiin kohdistuu ja keiden taholta odotukset tulevat?

Tutkimuksen osallistujat olivat erään suomalaisen yliopistollisen sairaalan eri osastojen ja eri erikoisalojen osastonhoitajia (n = 11). Osallistujat valittiin tarkoituksenmukaisuuden perusteella harkinnanvaraista otantamenetelmää käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin, haastattelun teemat muodostettiin kirjallisuuskatsauksen teoreettisista lähtökohdista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Osastonhoitajaan kohdistuu paljon odotuksia, joista osa on ristiriidassa keskenään. Tutkimustulosten mukaan osastonhoitajat kokivat henkilöstöhallinnon tehtävien kautta tulleet odotukset eniten aikaa vieviksi rutiinitehtäviksi, haasteellisiksi, mutta myös palkitseviksi. Työnjohtotehtävien taholta koettiin tulevan odotuksia, jotka liittyivät mm. päivittäiseen johtamiseen, viestintään, kokoontumisiin ja osaamisen johtamiseen. Osastonhoitajat kokivat odotukset taloudellisten voimavarojen taholta varsin vähäisinä, mutta kokivat joutuvansa tekemään erilaisia raportteja liittyen työpanosten ja suoritteiden seurantaan. He kokivat olevansa omalta osaltaan vastuussa prosessien sujuvuudesta, hoitotyön vaikuttavuudesta ja resurssien oikeasta kohdentamisesta. Yhteistyön ja kehittämisen osalta osastonhoitajan odotettiin olevan oman osastonsa linkki sairaalan sisällä ja myös ulospäin sairaalasta. Hänen odotettiin huolehtivan kaikenlaisesta yhteistyöstä saaden eri tahojen intressit yhteen sovitettua potilaan hoidon turvaamiseksi. Hänen odotettiin kehittävän hoitotyötä organisaation taholta näyttöön perustuen ja henkilökuntansa taholta tekevän arjen työn parannusehdotuksia ja kehittävän käytännön hoitotyötä mm. etsimällä tietoa ja jakamalla sitä ja huolehtimalla osaston ohjeista. Kliiniseen hoitotyöhön kohdistuvat odotukset koettiin erittäin ristiriitaisiksi. Osastonhoitajat olisivat halunneet osallistua potilastyöhön mm. siitä saatavan positiivisen palautteen vuoksi, mutta aika eivätkä enää aina taidotkaan riittäneet.

Odotuksia tuli hoitohenkilökunnalta, organisaatiolta, sidosryhmiltä, tukiryhmiltä ja potilaiden ja heidän läheistensä taholta. Osastonhoitajat kokivat oman rajallisuutensa erilaisten odotusten edessä. He kokivat, ettei työaika riitä täyttämään kaikkia niitä. He kuvasivat työpäivän jälkeisiä tuntemuksiaan eri tavoin, mutta yhteistä niille oli tunne riittämättömyydestä. Työ koettiin pirstaleiseksi, työympäristö levottomaksi erityisesti vaadittavalle ajatustyölle ja tiedon uusiutuessa ja muutosten keskellä koettiin omat kyvyt välillä myös riittämättömiksi. Läsnäolokin on työtä ja se kuluttaa.

Asiasanat: Hoitotyö, lähijohtaminen, hoitotyön johtaminen, odotukset