Perhesuhteet ja lapsen sosiaalinen kompetenssi
SALMI, MARI (2012)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SALMI, MARI
2012
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-08Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielman ensimmäisenä osana on kirjallisuuskatsaus, jossa määritellään perhesuhteiden ja sosiaalisen kompetenssin käsitettä. Lisäksi tarkastellaan kouluterveydenhuollon ja perheen yhteistyötä sekä perhesuhteiden ja lapsen sosiaalisen kompetenssin yhteyttä aikaisempien tutkimusten pohjalta.
Kirjallisuuskatsauksessa todettiin perhesuhteilla ja lapsen sosiaalisella kompetenssilla olevan yhteyttä. Vanhempien ja lasten vaikeudet vuorovaikutuksessa voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Sosiaalinen kompetenssi suojaa lasta oppimisvaikeuksilta, itsetunto-ongelmilta, tunne-elämän ristiriidoilta ja käyttäytymishäiriöiltä. Lapsen sosiaalista kompetenssia vahvistavat luottamukseen perustuva, lämminhenkinen ja lasta tukeva vanhemmuus. Etäinen ja voimakkaasti kontrolloiva vanhempi-lapsi suhde saattaa aiheuttaa lapselle sopeutumattomuutta eri käyttäytymistilanteissa, estoja ja yksinäisyyttä, jotka pitkittyessä voivat aiheuttaa sosiaalisia pelkoja ja ahdistusta.
Tutkielman toisena osana on tieteelliseen lehteen arvioitavaksi lähetetty tutkimusartikkeli (Salmi, Mari & Joronen, Katja: Perhesuhteet ja lapsen sosiaalinen kompetenssi). Artikkelissa kuvataan vanhempien ja alakoululaisten lasten perhesuhteiden ja sosiaalisen kompetenssin yhteyttä. Tutkimus on osa laajempaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön tutkimushanketta Koululaisen ja hänen perheensä terveyden edistäminen koulussa. Tutkimukseen osallistui kahden länsisuomalaisen koulun neljänsien ja viidensien luokkien oppilaat (N=190) sekä heidän vanhempansa (N=190). Poikkileikkausaineisto (n=145) on kerätty syksyllä 2007. Perhesuhteiden toimivuutta mitattiin FAFHES-mittarilla sekä lapsen sosiaalista kompetenssia MASK-mittarilla. Vastausprosentti oppilailla oli 71 % ja huoltajilla 64 %.
Tutkimustulosten mukaan pojat arvioivat käyttäytyvänsä hieman antisosiaalisemmin ja häiritsevämmin kuin tytöt. Myös vanhemmat arvioivat poikien käyttäytymisen tyttöjen käyttäytymistä antisosiaalisemmaksi ja häiritsevämmäksi. Ydin- ja yksinhuoltajaperheiden lapset kokivat perhesuhteensa paremmiksi kuin uusperheissä. Yksinhuoltajaperheiden lapset kokivat ydin- ja uusperheiden lapsia enemmän, että heidän kanssaan vietetään paljon aikaa. Ydinperheiden lapset kokivat yksinhuoltaja- ja uusperheiden lapsia enemmän, että heillä on hyvät suhteet perheenjäsenten välillä. Mitä myönteisempänä lapset pitivät perhesuhteitaan, sitä paremmiksi he arvioivat sosiaaliset taitonsa ja harvinaisemmiksi antisosiaalisen käyttäytymisensä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten ja heidän perheidensä kokonaishyvinvoinnin ja kehityksen seurannassa.
Avainsanat: lapset, perheet, terveyden edistäminen, sosiaalinen ympäristö, perhehoitotyö
Kirjallisuuskatsauksessa todettiin perhesuhteilla ja lapsen sosiaalisella kompetenssilla olevan yhteyttä. Vanhempien ja lasten vaikeudet vuorovaikutuksessa voivat haitata vakavasti lapsen sosiaalisen kompetenssin kehittymistä. Sosiaalinen kompetenssi suojaa lasta oppimisvaikeuksilta, itsetunto-ongelmilta, tunne-elämän ristiriidoilta ja käyttäytymishäiriöiltä. Lapsen sosiaalista kompetenssia vahvistavat luottamukseen perustuva, lämminhenkinen ja lasta tukeva vanhemmuus. Etäinen ja voimakkaasti kontrolloiva vanhempi-lapsi suhde saattaa aiheuttaa lapselle sopeutumattomuutta eri käyttäytymistilanteissa, estoja ja yksinäisyyttä, jotka pitkittyessä voivat aiheuttaa sosiaalisia pelkoja ja ahdistusta.
Tutkielman toisena osana on tieteelliseen lehteen arvioitavaksi lähetetty tutkimusartikkeli (Salmi, Mari & Joronen, Katja: Perhesuhteet ja lapsen sosiaalinen kompetenssi). Artikkelissa kuvataan vanhempien ja alakoululaisten lasten perhesuhteiden ja sosiaalisen kompetenssin yhteyttä. Tutkimus on osa laajempaa Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikön tutkimushanketta Koululaisen ja hänen perheensä terveyden edistäminen koulussa. Tutkimukseen osallistui kahden länsisuomalaisen koulun neljänsien ja viidensien luokkien oppilaat (N=190) sekä heidän vanhempansa (N=190). Poikkileikkausaineisto (n=145) on kerätty syksyllä 2007. Perhesuhteiden toimivuutta mitattiin FAFHES-mittarilla sekä lapsen sosiaalista kompetenssia MASK-mittarilla. Vastausprosentti oppilailla oli 71 % ja huoltajilla 64 %.
Tutkimustulosten mukaan pojat arvioivat käyttäytyvänsä hieman antisosiaalisemmin ja häiritsevämmin kuin tytöt. Myös vanhemmat arvioivat poikien käyttäytymisen tyttöjen käyttäytymistä antisosiaalisemmaksi ja häiritsevämmäksi. Ydin- ja yksinhuoltajaperheiden lapset kokivat perhesuhteensa paremmiksi kuin uusperheissä. Yksinhuoltajaperheiden lapset kokivat ydin- ja uusperheiden lapsia enemmän, että heidän kanssaan vietetään paljon aikaa. Ydinperheiden lapset kokivat yksinhuoltaja- ja uusperheiden lapsia enemmän, että heillä on hyvät suhteet perheenjäsenten välillä. Mitä myönteisempänä lapset pitivät perhesuhteitaan, sitä paremmiksi he arvioivat sosiaaliset taitonsa ja harvinaisemmiksi antisosiaalisen käyttäytymisensä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää lasten ja heidän perheidensä kokonaishyvinvoinnin ja kehityksen seurannassa.
Avainsanat: lapset, perheet, terveyden edistäminen, sosiaalinen ympäristö, perhehoitotyö