"What do any of us ever truly know, however?": Indefinite narration in David Markson's Wittgenstein's Mistress
VILJANEN, TEEMU (2012)
2012
Englantilainen filologia - English Philology
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22717
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22717
Tiivistelmä
Tutkielman kohteena on David Marksonin romaaniWittgenstein's Mistress(1988). Teos on kokeellinen romaani, jonka päähenkilönä ja kertojana on epäluotettava henkilö. Tavoitteena on ollut selvittää miten kertojan epäluotettavuus ilmenee ja miten se vaikuttaa tarinan luentaan: minkälaisia kysymyksiä epäluotettavuus herättää. Teoreettisena pohjana on käytetty narratologiaa, postmodernia teoriaa, sekä kielifilosofiaa.
Ensin tarkastellaan kertojan toimintaa ja sitä minkälaisia metodeja Markson on käyttänyt saavuttaakseen haluttuja seuraamuksia. Yksi kerronnan tärkeimmistä tehokeinoista on denarraatio (engl. denarration). Tällä tarkoitetaan kertojan tapaa kumota tai perua kerronnassaan aiemmin totena annettuja asianlaitoja. Kyseessä olevassa romaanissa tätä tapahtuu niin usein ja koskien niin perustavanlaatuisia asioita, ettei koko romaanin sisäisestä maailmasta voi sanoa mitään varmaa. Kertojan radikaali epäluotettavuus luo tilanteen, missä mitään hänen sanomaansa ei voi ottaa täysin todesta.
Romaanin maailman epämääräisyyttä ja lopulta tavoittamattomuutta lähestytään tutkielmassa postmodernin teorian ja kielifilosofian kautta. Postmodernin käsityksen pohjana toimii pääosin Brian McHalen teoria ontologisesta dominantista, joka hänen mukaansa määrittää postmodernia tekstiä. Filosofisen pohdinnan tukena on puolestaan Ludwig Wittgenstein ideat kielen luonteesta. Lisäksi on yritetty nähdä yhtäläisyyksiä ja verrannaisuutta McHalen postmodernismin ja Wittgensteinin myöhäiskauden filosofian kanssa.
Tutkielmassa esitetään, että Marksonin romaani postmodernina ja kokeellisena kirjallisena tekstinä esittää kysymyksiä kerronnan ja kielen mekanismeista ja niiden vaikutuksesta ihmisen kognitiiviseen toimintaan. Tutkielman tarkoituksena on osaltaan osoittaa, että romaanin epätavalliset muodolliset ominaisuudet ja kerrontatapa ovat suuressa osassa sen teemallisten ominaisuuksien käsittelyssä ja vaikuttavat siihen minkälaisia kysymyksiä teos lukijassa herättää.
Avainsanat: narratologia, epäluotettava kertoja, postmodernismi, Wittgenstein
Ensin tarkastellaan kertojan toimintaa ja sitä minkälaisia metodeja Markson on käyttänyt saavuttaakseen haluttuja seuraamuksia. Yksi kerronnan tärkeimmistä tehokeinoista on denarraatio (engl. denarration). Tällä tarkoitetaan kertojan tapaa kumota tai perua kerronnassaan aiemmin totena annettuja asianlaitoja. Kyseessä olevassa romaanissa tätä tapahtuu niin usein ja koskien niin perustavanlaatuisia asioita, ettei koko romaanin sisäisestä maailmasta voi sanoa mitään varmaa. Kertojan radikaali epäluotettavuus luo tilanteen, missä mitään hänen sanomaansa ei voi ottaa täysin todesta.
Romaanin maailman epämääräisyyttä ja lopulta tavoittamattomuutta lähestytään tutkielmassa postmodernin teorian ja kielifilosofian kautta. Postmodernin käsityksen pohjana toimii pääosin Brian McHalen teoria ontologisesta dominantista, joka hänen mukaansa määrittää postmodernia tekstiä. Filosofisen pohdinnan tukena on puolestaan Ludwig Wittgenstein ideat kielen luonteesta. Lisäksi on yritetty nähdä yhtäläisyyksiä ja verrannaisuutta McHalen postmodernismin ja Wittgensteinin myöhäiskauden filosofian kanssa.
Tutkielmassa esitetään, että Marksonin romaani postmodernina ja kokeellisena kirjallisena tekstinä esittää kysymyksiä kerronnan ja kielen mekanismeista ja niiden vaikutuksesta ihmisen kognitiiviseen toimintaan. Tutkielman tarkoituksena on osaltaan osoittaa, että romaanin epätavalliset muodolliset ominaisuudet ja kerrontatapa ovat suuressa osassa sen teemallisten ominaisuuksien käsittelyssä ja vaikuttavat siihen minkälaisia kysymyksiä teos lukijassa herättää.
Avainsanat: narratologia, epäluotettava kertoja, postmodernismi, Wittgenstein