Luontomatkailu ja kansallispuistot. Seitsemisen kansallispuiston luontomatkailusuunnitelman anatomia

Abstract

Suomen matkailun merkittävin vetovoimatekijä on luonto, ja luontomatkailu muodostaakin Matkailun edistämiskeskuksen arvion mukaan noin neljänneksen koko maan matkailusta. Huomattava osa luontomatkailusta suuntautuu kansallispuistoihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Kansallispuisto muodostaa luontomatkailukohteelle tietynlaisen statuksen, mikä houkuttelee koskematonta ja erämaista luontoa etsiviä matkailijoita. Kansallispuistoista onkin alkuperäisen suojelutarkoituksensa ohella tullut entistä tiiviimpi osa muuta yhteiskunnallista toimintaa. Maatalouden rakennemuutoksen ja maan sisäisen muuttoliikkeen seurauksena uudet elinkeinomahdollisuudet ovat maaseudulla tärkeitä, ja luontomatkailu on alkanut useissa kunnissa vaikuttaa houkuttelevalta kehitystieltä matkailun paikkasidonnaisuuden, työvoimavaltaisuuden sekä muille elinkeinoille mukanaan tuomien kerrannaisvaikutusten vuoksi.

Kansallispuistojen käyttöä koskevat päätökset eivät siis enää perustu vain suojelukriteereihin, vaikka suojelu nimetäänkin kansallispuistoja koskevassa yleisessä määritelmässä puistojen tärkeimmäksi tehtäväksi. Muita kansallispuistojen tehtäviä ovat ympäristökasvatus ja opetus, tutkimus ja ympäristön tilan seuranta sekä virkistys. Luontomatkailu ja jokamiehenoikeuksiin perustuva virkistyskäyttö on erotettava toisistaan, sillä matkailu taloudellista voittoa tavoittelevana toimintana asettaa puistojen vetovoimaisuudelle ja palveluille erilaisia vaatimuksia kuin jokamiesretkeily. Tässä tutkielmassa kansallispuistoja luontomatkailukohteena tarkastellaan Seitsemisen ja Helvetinjärven alueen luontomatkailusuunnitelman kautta. Tapaustutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kyetäänkö kansallispuistojen toimintojen suunnittelussa sovittamaan yhteen puistojen erilaiset taustat ja tehtävät luontomatkailun kehittämistarpeiden ja -mahdollisuuksien kanssa. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti Seitsemisen kansallispuistoon ja siihen, miten puiston erilaisia käyttötarpeita ja luontomatkailua koskevia kehittämistavoitteita käsiteltiin luontomatkailusuunnitelman laatimisprosessissa, miten tavoitteet on muotoiltu varsinaiseen suunnitelmadokumenttiin ja mitkä tavoitteista ovat tärkeimpiä sekä siihen, millaisilla keinoilla luontomatkailusuunnitelmassa asetettuja tavoitteita pyritään toteuttamaan.

Tutkielman keskeistä aineistoa ovat luontomatkailusuunnitelman ohella suunnitelmahankkeen ohjausryhmän jäsenten sekä yrittäjätapaamisiin osallistuneiden yrittäjien kanssa tehdyt teemahaastattelut. Lisäksi tutkielmaa varten on haastateltu alueellisen matkailuorganisaatio GoTampereen edustajaa ja Metsähallituksen luontopalveluiden erikoissuunnittelijaa. Muuta keskeistä aineistoa ovat Metsähallituksen luontomatkailusuunnitelman laatimisohje, Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen yritystutkimus sekä Seitsemisen kansallispuiston kävijätutkimus 2006–2007. Aineistoa analysoitiin teemoittelun avulla.

Luonnon määrittely eri yhteyksissä ohjaa sitä, miten luontoa voi hyödyntää matkailussa. Luontokäsitykset kertovat siitä, millaisia käyttömahdollisuuksia luonnossa nähdään ja millaisia odotuksia luontoon kohdistetaan. Metsähallitus pyrkii luonnonvarojen käytön suunnittelussa avoimeen ja vuorovaikutteiseen toimintaan. Luontomatkailusuunnitteluprosessin kautta käydään keskustelua siitä, millaisia toiveita suojelualueisiin kohdistuu ja millaista matkailua esimerkiksi kansallispuistoissa on mahdollista toteuttaa. Kansallispuistojen matkailukäyttöä perustellaan kestävän kehityksen näkökulmasta. Kansallispuistoissa ei tulisi harjoittaa luontoa pysyvästi muuttavaa taloudellista toimintaa, joten luontomatkailu nähdään yhtenä harvoista keinoista toteuttaa kestävyyden taloudellista ulottuvuutta, koska vetovoimaisen toimintaympäristön säilyttäminen on keskeistä luontomatkailun menestymisen kannalta.

Suojelualueiden matkailutoiminta perustuu Metsähallituksen kestävän luontomatkailun periaatteisiin. Kestävän matkailun toteuttaminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta, koska tavoitteet ovat moniulotteisia ja niillä voi olla samanaikaisesti näkökulmasta riippuen sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Siksi Metsähallitus hyödyntää hyväksyttävän muutoksen rajat -menetelmää, jota käytetään kestävän luontomatkailun mittareiden välityksellä matkailun vaikutusten arviointiin ja seurantaan. Kyse on siitä, millaisia vaikutuksia luontomatkailulla voi ja pitää olla, jotta ne olisivat eri intressiryhmien näkökulmasta hyväksyttäviä ja täten kestävyyden tavoitetta tukevia. Aineistosta käy ilmi, että luontomatkailun kehittämistyössä eri intressiryhmien tavoitteiden yhteensovittaminen ei ole kaikkien kysymysten kohdalla täysin ristiriidatonta. Tällaisia ovat esimerkiksi kysymykset siitä, kuinka suuria kävijämääriä ja millaisia aktiviteetteja puisto kestää suojelutavoitteiden vaarantumatta. Yksi suunnitelman keskeisistä tavoitteista on Metsähallituksen kestävän luontomatkailun periaatteisiin sitoutuneiden sopimusyrittäjien määrän kasvattaminen ja ympäristökysymykset sekä matkailutuotteet ja palvelut huomioivan laadunhallintajärjestelmän kehittäminen. Haastatteluissa esitettiin kuitenkin kritiikkiä sitä kohtaan, että Metsähallituksella olisi isona laitoksena mahdollisuus ohjailla liikaa yksittäisten yrittäjien toimintaa. Lisäksi aineistosta ilmeni, että intressit voivat vaihdella paitsi eri toimijaryhmien välillä, myös niiden sisällä esimerkiksi sen suhteen, millaisia odotuksia kävijät kohdistavat kansallispuiston maisemaan, palveluihin ja rakenteisiin.

Asiasanat:kansallispuisto, luontomatkailu, kestävä matkailu, Metsähallitus, matkailusuunnittelu, luontomatkailusuunnitelma