Poliisin asiantuntijuus, asiantuntijuuden kehitys ja kehityksen

Abstract

Tutkimus käsittelee poliisin suorittamaa ympäristörikostutkintaa ja poliisin siinä tarvitsemaa asiantuntijuutta, asiantuntijuuden kehitystä sekä asiantuntijuuden kehityksen tiellä olevia esteitä. Tutkin aihetta tarkastelemalla poliisiammattikorkeakoulun opetussuunnitelmaa sekä tutustumalla poliisille tarjottaviin lisäkoulutusmahdollisuuksiin ympäristörikosten tutkinnan osalta. Tutkimuksen pääasiallisen aineiston keräsin poliisiammattikorkeakoululla järjestetyltä ympäristörikostutkintakurssilta osallistuvan havainnoinnin avulla. Kurssille osallistui eri tehtävissä toimivia poliiseja kaikkialta Suomesta. Lisäaineistoa tutkimukseen hankin teemahaastatteluin. Haastateltavat olivat henkilöitä, jotka olivat työskennelleet ympäristörikosten parissa, joko ympäristöviranomaisina, esitutkintaviranomaisina tai syyttäjinä.

Ympäristörikoksen vaikutus saattaa kantautua kauaksi rikoksen varsinaisesta tekopaikasta ja aiheuttaa vakavaa vaaraa ympäristölle, eläimille ja ihmisille. Usein ympäristörikoksen tekemisen pääasiallinen syy on taloudellisen hyödyn tavoittelu. Yritykset ja yksityishenkilöt pyrkivät välttämään kaatopaikka- ja jätteenkäsittelymaksuja, jonka johdosta jätteet sijoitetaan niille kuulumattomiin paikkoihin. Yritysten kohdalla tällainen toiminta tuo yritykselle perusteetonta kilpailuetua muihin saman alan toimijoihin nähden ja väristää kilpailua yritysten kesken. Ympäristörikokset ovat siis haitallisia myös talouden näkökulmasta katsottuna.

Ympäristörikoksen tutkintaa ajatellen merkittävää on poliisin asiantuntijuus ja kyky tehdä tehokasta yhteistyötä sekä verkostoitua muiden viranomaisten kanssa.

Ympäristörikoksen esitutkintavaihe on poliisin toimesta pystyttävä viemään läpi niin, että syyttäjä pystyy esitutkintamateriaalin perusteella syyttämään epäiltyä. Poliisin verkostoituminen ympäristöviranomaisten kanssa antaa molemmille viranomaistahoille mahdollisuuden oppia uutta ympäristörikosten tehokkaasta selvittämisestä. Tutkimus osoitti, että poliisi tarvitsisi lisäkoulutusta ja osaamista ympäristörikosten tutkinnan läpivientiin. Myös verkostoitumista ympäristöalan ammattilaisten kanssa olisi tehostettava ja yhteistyötä ympäristöviranomaisten kanssa tehtävä tiiviimmin, jotta ympäristörikokset saataisiin selvitettyä mahdollisimman nopeasti. Poliisin koulutusta suunniteltaessa voidaan pohtia, miten ympäristöviranomaisten osaamista voitaisiin soveltaa ja hyödyntää jo poliisin peruskoulutuksessa. Samalla poliisiopiskelijat voisivat verkostoitua ympäristöviranomaisten kanssa jo ennen työelämään siirtymistä sekä kehittää kykyään toimia yhteistyössä toisen organisaation kanssa.

Ympäristörikostapauksessa ympäristöviranomaisten tehtävänä on varmistaa ympäristön palautuminen tilaan, jossa se oli ennen rikoksen tapahtumista. Poliisin pääasiallinen tehtävä taas on syyllisen löytäminen ja esitutkinnan läpivienti.

Tutkielmassa käytetty lainsäädäntö on kirjoitushetkellä voimassa ollutta lainsäädäntöä, joka on saattanut muuttua.

Asiasanat:Esitutkinta, ympäristörikos, verkostoituminen, asiantuntijuus