Perityt representaatiot. Postmoderni aika, teoria ja valokuva
JÄÄSKELÄINEN, VEERA (2012)
2012
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Viestinnän, median ja teatterin yksikkö - School of Communication, Media and Theatre
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22691
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22691
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -työ erittelee postmodernismista käytyä keskustelua sen syntyajoista 1990-luvun taitteeseen saakka. Tarkoituksena on esitellä yleisellä tasolla niitä teoreettisia ongelmia, joista postmodernismi kritisoi modernismia. Työn pääpaino on postmodernissa valokuvassa, jonka kautta käsitellään yhteiskunnallisessa, teoreettisessa ja esteettisessä keskustelussa esiin nousseita ongelmia.
Ajatus katkoksesta modernin ja postmodernin ajan välillä nostatti noin 1960-luvulta alkaen kiivasta teoreettista keskustelua, jossa pohdittiin esimerkiksi uusien talous- ja kulttuurijärjestelmien vaikutusta yhteiskuntaan. Kulutus- ja massakulttuuri, uudet teknologiat ja urbaanius olivat uusien teorioiden kiinnostuksen kohteita. Moderni teoria ja usko historialliseen kehitykseen alkoivat saada yhä enemmän kritiikkiä osakseen.
Etenkin strukturalismi ja jälkistrukturalismi lisäsivät kieltä ja sen rakenteita tutkivaa teoriaa ja sovelsivat sitä kulttuuri-ilmiöiden tutkimukseen. Ponnistaen näiden suuntausten pohjalta postmodernismi alkoi ymmärtää subjektiviteetin ja todellisuuden muodostuvan erilaisten jo olemassa olevien representaatioiden ja niiden järjestelmien tuotteena. Erityisesti tähän ongelmaan postmoderni valokuva pureutui. Lisäksi postmoderni valokuva pyrki horjuttamaan käsityksiä taiteilijan ja taideteoksen uniikkiudesta käyttämällä lainaamis-, kopiointi- ja varastamisstrategioita. Postmodernin taiteen tähtäimessä oli horjuttaa taideinstituutiota, koska se katsoi taiteen institutionaalisen tilan eristävän taiteen todellisesta elämästä.
Monet kapinalliset taidesuuntaukset ovat ajan kuluessa sulautuneet osaksi kritisoimaansa järjestelmää, ja taiteen kriittisen aseman mahdollisuus nousee yhdeksi tärkeäksi teemaksi tässä työssä. Postmodernismi kysyy olennaisen kysymyksen taiteen asemasta, merkityksestä ja mahdollisuuksista yhteiskunnassa, jossa kaupallisuus on levinnyt laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin.
Asiasanat:postmoderni, postmodernismi, postmoderni valokuva
Ajatus katkoksesta modernin ja postmodernin ajan välillä nostatti noin 1960-luvulta alkaen kiivasta teoreettista keskustelua, jossa pohdittiin esimerkiksi uusien talous- ja kulttuurijärjestelmien vaikutusta yhteiskuntaan. Kulutus- ja massakulttuuri, uudet teknologiat ja urbaanius olivat uusien teorioiden kiinnostuksen kohteita. Moderni teoria ja usko historialliseen kehitykseen alkoivat saada yhä enemmän kritiikkiä osakseen.
Etenkin strukturalismi ja jälkistrukturalismi lisäsivät kieltä ja sen rakenteita tutkivaa teoriaa ja sovelsivat sitä kulttuuri-ilmiöiden tutkimukseen. Ponnistaen näiden suuntausten pohjalta postmodernismi alkoi ymmärtää subjektiviteetin ja todellisuuden muodostuvan erilaisten jo olemassa olevien representaatioiden ja niiden järjestelmien tuotteena. Erityisesti tähän ongelmaan postmoderni valokuva pureutui. Lisäksi postmoderni valokuva pyrki horjuttamaan käsityksiä taiteilijan ja taideteoksen uniikkiudesta käyttämällä lainaamis-, kopiointi- ja varastamisstrategioita. Postmodernin taiteen tähtäimessä oli horjuttaa taideinstituutiota, koska se katsoi taiteen institutionaalisen tilan eristävän taiteen todellisesta elämästä.
Monet kapinalliset taidesuuntaukset ovat ajan kuluessa sulautuneet osaksi kritisoimaansa järjestelmää, ja taiteen kriittisen aseman mahdollisuus nousee yhdeksi tärkeäksi teemaksi tässä työssä. Postmodernismi kysyy olennaisen kysymyksen taiteen asemasta, merkityksestä ja mahdollisuuksista yhteiskunnassa, jossa kaupallisuus on levinnyt laajemmalle kuin koskaan aikaisemmin.
Asiasanat:postmoderni, postmodernismi, postmoderni valokuva