Pretoriaanit vallankäytön välineenä ja toimijoina varhaisen keisarikauden Roomassa

Abstract

Tutkin työssäni pretoriaanikaartia keisarillisen vallankäytön välineenä. Tutkimuskysymykseni liittyy pohdintoihin oikeanlaisesta ja keisarillisen hallinnon halujen mukaisesta julkisuudesta. Pohdin mitä tarkoitusta pretoriaanikaarti keisarillisessa hallintojärjestelmässä palveli, minkälaista kuvaa kaartista rakennettiin ja miten keisarillinen hovi käytti kaartia propagandistisessa mielessä hyväkseen oman vallankäyttönsä välineenä. Ajallisesti tutkimukseni kiinnittyy varhaisen keisarikauden aikaan ja niihin vuosikymmeniin, jolloin pretoriaaneja integroitiin hallinnon poliittisella ohjelmalla osaksi Rooman kaupungin arkea. Tutkimuksen painopiste on näin ollen Julius-Claudiusten kauden toimissa, mutta käytän myös Flaviusten aikakauden esimerkkejä hyväkseni argumentointia tukevassa roolissa.

Kirjallisista lähteistä tärkeimpiä lähdeaineistossani ovat 100-luvun jKr. alussa kirjoittaneet suuret historioitsijat Cornelius Tacitus ja Suetonius Tranquillus sekä 100- ja 200-lukujen vaihteessa vaikuttanut Cassius Dio Cocceianus. Kukaan näistä kolmesta ei ajoitu Julius-Claudiusten kauden aikalaislähteeksi, mutta juuri nämä kolme kirjoittajaa tarjoavat eniten suoria viittauksia pretoriaaneihin ja heidän toimintaansa Rooman kaupungissa. Käytän myös mahdollisimman laajasti hyväkseni ensimmäiselle vuosisadalle jKr. ajoittuvaa kirjallista lähdemateriaalia sekä pretoriaaneja koskevaa piirtokirjoitusmateriaalia, jota on käytettävissä Julius-Claudiusten ja Flaviusten dynastian aikakausien osalta varsin runsaasti. Tutkimuksessa käytettyä aineistoa täydentää lisäksi Julius-Claudiusten kauden numismaattinen materiaali sekä eräät Rooman julkisen taiteen tarjoamat esimerkit ensimmäiseltä vuosiadalta jKr.

Pretoriaanien imagoa on rakennettu tutkimustraditiossa kaartin henkivartiostotoiminnan ympärille. Lisäksi kaartin näkyvyyttä on katsottu usein rajoitetun, koska sotilaiden läsnäoloa Rooman kaupungissa on pidetty miltei yksiselitteisesti ongelmallisena vapaaseen tasavallan ideologiaan nojautuneille keisareille. Lähtökohtanani on, että pretoriaanit toimivat kuitenkin aktiivisina toimijoina Rooman kaupungin alueella prinsipaatin varhaisista vaiheista lähtien ja että keisarillinen hallintokoneisto pyrki luomaan pretoriaaneista tietynlaista imagoa, joka sopi yhteen keisarillisen hallinnon tärkeimpien propagandapoliittisten valintojen ja teemojen kanssa.

Jo Julius-Claudiusten dynastian hallitsijat onnistuivat yhdistämään sotilaallisen pretoriaanikaartin ja vapaan tasavallan ideologian tehokkaalla tavalla omaan poliittiseen ohjelmaansa. Kaartille luotiin määrätietoisesti omaa näkyvyyttä jo varhaisen prinsipaatin Roomassa. Pretoriaanien imagoa ei luotu kuitenkaan sotilaallisen henkivartiostotoiminnan ympärille, vaan kaarti esitettiin kansalle ja senaatille tasavallan perinteitä kunnioittavana ja moniin siviilihallinnollisiin tehtäviin delegoituna joukkona. Keisarillinen pretoriaanikaarti muotoutui näkyväksi ja aktiivisesti Rooman kaupungissa toimivaksi sotilaalliseksi instituutioksi, jolle keisarillinen hallinto loi prinsipaatin alusta lähtien rohkeasti omaa näkyvyyttä ja jota se käytti myös tehokkaasti hyväkseen vallankäytön välineenä.