Analiz romana-anekdota ” Zizn i neobycajnye prikljucenija soldata Ivana Conkina” s tocki zrenija obraza geroja, satiry i anekdota / Romaani-anekdootin ”Sotamies Conkinin ihmeelliset seikkailut” analyysi käyttäen seuraavia metodeja: sankarin olemus, satiiri ja anekdootti
ANTTILAINEN, ARTO (2012)
ANTTILAINEN, ARTO
2012
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22672
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22672
Tiivistelmä
Tässä työssä pyrin tarkastelemaan, miten Vladimir Vojnovicin romaani-anekdootissa ”Sotamies Chonkinin ihmeelliset seikkailut” rakentuu sankarin kuva. Tarkoituksena on myös avata kirjailijan itse nimittämää genreä, romaani-anekdoottia. Lähestyn tutkimuskysymystä useiden kirjallisuusmetodien kautta peilaten sankarihahmon rakentumista niin suoraan sankarikäsitteiden kuin muidenkin kirjallisuuskäsitteiden ja genrejen kautta. Näin ollen anekdootilla, satiirilla ja sankarilla tulee olemaan työssäni keskeinen, suuntaa antava merkitys. Tutkielmani rakentuu pääosiltaan venäläisten kirjallisuusmetodien varaan ja saa hyvin kvalitatiivisen ja subjektiivisen luonteen. Mielestäni Vojnovicin kaunokirjallisessa teoksessa toisiinsa nivoutuvat useat kerrokset ja aspektit, kuten yhteiskuntasatiiri, satu ja useiden lyhyiden anekdoottien sarja, jotka toki näkyvät myös päähenkilövalinnoissa. Mielestäni juuri tämän takia on tärkeää analysoida päähenkilöä ja hänen lähipiiriään ja tarkastella alati kasvavaa ja selkiytyvää jatkumoa saavuttavaa anekdoottiketjua. Kantavaksi hypoteesiksi työlleni määrittelen sankarihahmojen anekdoottisuuden ja moniulotteisuuden, jotka esimerkkien avulla pyrin havainnollistamaan Vojnovicin kulttuurirajoja rikkovassa teoksessa.
Tulkintani mukaan Vojnovicin hyvin yhteiskuntakriittinen teos pyrkii satiiriin, anekdoottiin ja satuun verhoutuen esittämään negatiivisessa valossa yhden pyhimmistä neuvostoliittolaisista tukipilareista - sotavoimat. Vastakkainasettelu ja kritiikki ei jää yhteen aiheeseen, sillä useat muut valtakoneiston instrumentit, kuten johtaja Stalin, Valtion turvallisuuskansankomissaari NKVD ja kolhoosin hallinto, joutuvat useisiin naurunalaisiin tilanteisiin. Kirjailija kritisoi yhteiskuntarakenteita epäsuorasti. Hän käyttää muun muassa päähenkilön yksinkertaisia ajatuksia ja hänen näkemiään unia esittäessään taustalla vellovaa kaiken määräävää koneistoa. Rekonstruoimalla tunnettuja vastakkainasetteluja kuten ”vahva-heikko”, ”valta-asema-pieni ihminen” ja ”ideologialle uskollinen-vapaasti ajatteleva”, teoksessa eri tasolla esiintyvät diskurssit ottavat kriittisesti osaa myös ”sotilas-siviili” tarkasteluun, jossa toinen osapuoli tunnetusti määritellään perustavalla tavalla vastakkaiseksi toiselle osapuolelle. Samoin kuin juoni itsessään, myös henkilöhahmot Vojnovicin teoksesa kehittyvät ja stereotyyppiset elementit vahvistuvat. Nykyaikaisiin kirjallisuusteorioihin ja analyysiini nojautuen päättelen sankariuden rakentuvan Vojnovicin tekstissä pienistä erillisistä tekijöistä, jotka ovat suuressa roolissa myös juonenkulun kannalta. Tutkimukseni laajojen käsitteiden fragmentaarisuus heijastuu muodollisesti kirjailijan tavassa esittää lukijalleen otteita henkilöhahmojen elämästä. Jokainen Vojnovicin teoksessa kerrottu tarina, esim. Chonkinin ja pienen tytön dialogi, joka on samalla minianekdootti, on yhteiskuntakriittinen ja ihmisten pelkoa esille tuova.
Vojnovicin satiirinen teos antaa tulkintani mukaan lukijalleen tilaa valita vastaukset niihin hankaliin kysymyksiin, joista käytävää keskustelua Neuvostoliitossa pyrittiin vaientamaan. On syytä pitää mielessä, että teos on kirjoitettu vahvasti kirjailijan oman ideologian pohjalta, joten se väistämättä sisältää vahvoja kärjistyksiä. Tulkintaa eri suuntiin vievät elementit ovat vähissä, sillä hierarkkisten suhteiden yhteensopimattomuus ja ristiriitaisuus sekä satiiriset piirteet antavat omalta osaltaan selvät rajat tulkita romaani-anekdoottia. Itse kirjailijalle potkut neuvostoliiton kirjallisuuden liitosta kirjan ilmestyttyä eivät varmaankaan olleet yllätys. Kirjasta seurasi kansallisuuden epääminen, omaehtoinen maastamuutto ja myöhemmin jopa myrkytysyritys. Vojnovicin teoksen ideologinen peruspilari kuuluu näin: Chonkinin yksinkertainen ajattelutapa paljastaa muiden ihmisten pakonomaisen pelon ja sen yhteyden Stalinin ajan kauhuihin.
Asiasanat:satiiri, anekdootti, sankari, Vojnovich, Vojnovic, Chonkin
Tulkintani mukaan Vojnovicin hyvin yhteiskuntakriittinen teos pyrkii satiiriin, anekdoottiin ja satuun verhoutuen esittämään negatiivisessa valossa yhden pyhimmistä neuvostoliittolaisista tukipilareista - sotavoimat. Vastakkainasettelu ja kritiikki ei jää yhteen aiheeseen, sillä useat muut valtakoneiston instrumentit, kuten johtaja Stalin, Valtion turvallisuuskansankomissaari NKVD ja kolhoosin hallinto, joutuvat useisiin naurunalaisiin tilanteisiin. Kirjailija kritisoi yhteiskuntarakenteita epäsuorasti. Hän käyttää muun muassa päähenkilön yksinkertaisia ajatuksia ja hänen näkemiään unia esittäessään taustalla vellovaa kaiken määräävää koneistoa. Rekonstruoimalla tunnettuja vastakkainasetteluja kuten ”vahva-heikko”, ”valta-asema-pieni ihminen” ja ”ideologialle uskollinen-vapaasti ajatteleva”, teoksessa eri tasolla esiintyvät diskurssit ottavat kriittisesti osaa myös ”sotilas-siviili” tarkasteluun, jossa toinen osapuoli tunnetusti määritellään perustavalla tavalla vastakkaiseksi toiselle osapuolelle. Samoin kuin juoni itsessään, myös henkilöhahmot Vojnovicin teoksesa kehittyvät ja stereotyyppiset elementit vahvistuvat. Nykyaikaisiin kirjallisuusteorioihin ja analyysiini nojautuen päättelen sankariuden rakentuvan Vojnovicin tekstissä pienistä erillisistä tekijöistä, jotka ovat suuressa roolissa myös juonenkulun kannalta. Tutkimukseni laajojen käsitteiden fragmentaarisuus heijastuu muodollisesti kirjailijan tavassa esittää lukijalleen otteita henkilöhahmojen elämästä. Jokainen Vojnovicin teoksessa kerrottu tarina, esim. Chonkinin ja pienen tytön dialogi, joka on samalla minianekdootti, on yhteiskuntakriittinen ja ihmisten pelkoa esille tuova.
Vojnovicin satiirinen teos antaa tulkintani mukaan lukijalleen tilaa valita vastaukset niihin hankaliin kysymyksiin, joista käytävää keskustelua Neuvostoliitossa pyrittiin vaientamaan. On syytä pitää mielessä, että teos on kirjoitettu vahvasti kirjailijan oman ideologian pohjalta, joten se väistämättä sisältää vahvoja kärjistyksiä. Tulkintaa eri suuntiin vievät elementit ovat vähissä, sillä hierarkkisten suhteiden yhteensopimattomuus ja ristiriitaisuus sekä satiiriset piirteet antavat omalta osaltaan selvät rajat tulkita romaani-anekdoottia. Itse kirjailijalle potkut neuvostoliiton kirjallisuuden liitosta kirjan ilmestyttyä eivät varmaankaan olleet yllätys. Kirjasta seurasi kansallisuuden epääminen, omaehtoinen maastamuutto ja myöhemmin jopa myrkytysyritys. Vojnovicin teoksen ideologinen peruspilari kuuluu näin: Chonkinin yksinkertainen ajattelutapa paljastaa muiden ihmisten pakonomaisen pelon ja sen yhteyden Stalinin ajan kauhuihin.
Asiasanat:satiiri, anekdootti, sankari, Vojnovich, Vojnovic, Chonkin