"Ja jossain pojassa, vielä syntymättömässä, kasvaa ukki joka minun täytyy synnyttää" Naissubjekti ja tyttöidentiteetti Saila Susiluodon runoteoksessa Siivekkäät ja Hännäkkäät ja Merja Virolaisen runoteoksessa Olen tyttö, ihanaa!
PENTTINEN, MARIKA (2012)
PENTTINEN, MARIKA
2012
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö - School of Language, Translation and Literary Studies
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22663
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22663
Tiivistelmä
Tutkimukseni käsittelee naissubjektin ja sen erityisen osa-alueen, tyttöidentiteetin, problematiikkaa kahdessa runoteoksessa. Analysoin naissubjektin ja tyttöidentiteetin rakentumista tutkimuskohteissani, Saila Susiluodon runoteoksessa Siivekkäät ja Hännäkkäät (2001) ja Merja Virolaisen runoteoksessa Olen tyttö, ihanaa! (2003). Suhteutan myös teoksista paikantamiani naissubjektiuden ja tyttöidentiteetin representaatioita teosten tuottamiin sukupuolijärjestyksiin.
Runoanalyysieni keskeinen metodi on runon puhetasojen analyysi, josta esitän tutkimuksessa oman sovellukseni. Puhetasojen analyysissä runo jakautuu kolmeen analyyttiseen merkitystasoon. Mimeettisellä, retorisella ja kolmannella puhetasolla on kullakin oma toimijansa: mimeettinen minä, retorinen minä ja lyyrinen minä. Runon merkitys syntyy näiden kolmen puhetason hierarkkisessa suhteessa lukijan tulkitessa runoa.
Luen tutkimuskohteitani teoskokonaisuuksina, joista kummastakin on abstrahoitavissa esiin koko runoteoksen leikkaava tarina. Runoteosten tarinoissa naissubjektius, identiteetti ja teosten tuottamat sukupuolijärjestykset määrittyvät uudelleen. Havainnollistan tarinallisten runoteosten representoimaa muutosta teoksista analyysin tarpeisiin erottamillani runoryhmillä. Runoryhmät muodostuvat tematiikaltaan samankaltaisista runoista. Tässä tutkimuksessa ne kuvaavat myös muutosprosessin eri vaiheita.
Tutkimuksen käsitys subjektiudesta pohjautuu kahteen toisiinsa limittyvään linjaan: lingvistiseen subjektivaatioon, jossa subjektius syntyy minän lausumassa, ja psykoanalyyttiseen näkemykseen, jossa subjektivaatiota ja subjektiutta leimaa symbolisen järjestyksen ja sitä edeltävän esisymbolisen rajankäynti. Sidon nämä teoriat sukupuoleen ja sukupuolijärjestyksiin, jolloin keskiöön nousevat myös kysymykset vallasta ja sukupuolierosta. Tyttöidentiteettiä tarkastellessani hahmottelen identiteetin rakentumisen mekanismeja ja niitä paikkoja, joita subjekti voi ottaa suhteessa erilaisissa diskursseissa ja representaatioissa tuottuviin käsityksiin tyttöydestä.
Asiasanat:feministinen kirjallisuudentutkimus, subjekti, naissubjekti, tyttöys, identiteetti,sukupuoli, sukupuolijärjestykset, runon puhetasot, mimeettinen minä, retorinen minä, lyyrinen minä, runoryhmät
Runoanalyysieni keskeinen metodi on runon puhetasojen analyysi, josta esitän tutkimuksessa oman sovellukseni. Puhetasojen analyysissä runo jakautuu kolmeen analyyttiseen merkitystasoon. Mimeettisellä, retorisella ja kolmannella puhetasolla on kullakin oma toimijansa: mimeettinen minä, retorinen minä ja lyyrinen minä. Runon merkitys syntyy näiden kolmen puhetason hierarkkisessa suhteessa lukijan tulkitessa runoa.
Luen tutkimuskohteitani teoskokonaisuuksina, joista kummastakin on abstrahoitavissa esiin koko runoteoksen leikkaava tarina. Runoteosten tarinoissa naissubjektius, identiteetti ja teosten tuottamat sukupuolijärjestykset määrittyvät uudelleen. Havainnollistan tarinallisten runoteosten representoimaa muutosta teoksista analyysin tarpeisiin erottamillani runoryhmillä. Runoryhmät muodostuvat tematiikaltaan samankaltaisista runoista. Tässä tutkimuksessa ne kuvaavat myös muutosprosessin eri vaiheita.
Tutkimuksen käsitys subjektiudesta pohjautuu kahteen toisiinsa limittyvään linjaan: lingvistiseen subjektivaatioon, jossa subjektius syntyy minän lausumassa, ja psykoanalyyttiseen näkemykseen, jossa subjektivaatiota ja subjektiutta leimaa symbolisen järjestyksen ja sitä edeltävän esisymbolisen rajankäynti. Sidon nämä teoriat sukupuoleen ja sukupuolijärjestyksiin, jolloin keskiöön nousevat myös kysymykset vallasta ja sukupuolierosta. Tyttöidentiteettiä tarkastellessani hahmottelen identiteetin rakentumisen mekanismeja ja niitä paikkoja, joita subjekti voi ottaa suhteessa erilaisissa diskursseissa ja representaatioissa tuottuviin käsityksiin tyttöydestä.
Asiasanat:feministinen kirjallisuudentutkimus, subjekti, naissubjekti, tyttöys, identiteetti,sukupuoli, sukupuolijärjestykset, runon puhetasot, mimeettinen minä, retorinen minä, lyyrinen minä, runoryhmät