Koulutusintervention vaikutus hoitoketjun implementoinnissa
VÄLIMAA, VIRPI (2012)
2012
Hoitotiede - Nursing Science
Terveystieteiden yksikkö - School of Health Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22660
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22660
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida koulutusintervention vaikutusta sepelvaltimotautipotilaiden sähköisen hoitoketjuohjelman (MCC) käyttöönotossa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää tekijöitä, jotka estävät MCC-ohjelman käyttöä. MCC-ohjelma on kehitetty Vaasan keskussairaalassa vuosina 2006 - 2009. Tutkimuksen tavoitteena oli toteuttaa hoitoketjuohjelman käyttöä edistävä koulutusinterventio ja tutkia koulutusintervention merkitystä hoitoketjun implementoinnissa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella koulutukseen osallistuneilta hoitajilta (n = 59) Vaasan keskussairaalassa. Alkumittaus suoritettiin ennen koulutusta ja loppumittaus noin kuukausi koulutuksen jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusinterventio ja tutkimuksen mittari on kehitetty ja pilotoitu syksyllä 2011. Kirjallisuuden pohjalta laadittu mittari mittaa henkilökunnan tietoja, taitoja, toimintaa ja asenteita hoitoketjuohjelman käyttöä ja näyttöön perustuvaa hoitotyötä kohtaan. Avoimella kysymyksellä selvitettiin hoitoketjun käyttöä estäviä tekijöitä. Avoin kysymys analysoitiin käyttäen deduktiivista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tulosten mukaan koulutukseen osallistuneen henkilökunnan MCC-ohjelman käytössä tarvittavat tiedot ja taidot sekä ohjelman käyttö lisääntyivät tilastollisesti merkitsevästi. Henkilökunnan asenteet ohjelman käyttöä kohtaan olivat myönteiset sekä ennen koulutusta että koulutuksen jälkeen. MCC-ohjelman käyttöä estäviksi tekijöiksi hoitajat arvioivat negatiiviset asenteet uusia asioita ja ohjelmia kohtaan, riittämättömät resurssit, puutteet tiedoissa ja taidoissa sekä hoitoketjun laatuun ja saatavuuteen liittyvät ongelmat. Jatkuva kiire hoitotyössä, työympäristön rauhattomuus ja pula tietokoneista koettiin estävän MCC-ohjelman käyttöä. Lisäksi sähköisen hoitoketjuohjelman käyttö arvioitiin estyvän, jos henkilökunta ei tiedä ohjelman olemassaolosta, sisällöstä ja toiminnasta. Hoitoketjua tulee oppia ja tottua käyttämään. Koulutusta pidettiin tärkeänä MCC-ohjelman käytössä tarvittavien tietojen ja taitojen lisäämisessä. MCC-ohjelman käyttöä estivät myös tietotekniset häiriöt ohjelman toiminnassa.
Koko henkilökunnan koulutus tulisi sisällyttää osaksi jokaisen sähköisen hoitoketjuohjelman implementointia. Kun teoriaopetus yhdistetään hoitoketjuohjelman käytön harjoitteluun, saadaan koulutuksesta tehokas. Lisäksi hoitoketjuja laadittaessa ja implementoitaessa on oleellista huomioida kaikki tekijät, jotka estävät ketjun käyttöä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa, laadittaessa ja implementoitaessa sähköisiä hoitoketjuohjelmia osaksi käytännön hoitotyötä.
Avainsanat: koulutusinterventio, hoitoketju, implementointi, sepelvaltimotauti, näyttöön perustuva hoitotyö
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella koulutukseen osallistuneilta hoitajilta (n = 59) Vaasan keskussairaalassa. Alkumittaus suoritettiin ennen koulutusta ja loppumittaus noin kuukausi koulutuksen jälkeen. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin. Koulutusinterventio ja tutkimuksen mittari on kehitetty ja pilotoitu syksyllä 2011. Kirjallisuuden pohjalta laadittu mittari mittaa henkilökunnan tietoja, taitoja, toimintaa ja asenteita hoitoketjuohjelman käyttöä ja näyttöön perustuvaa hoitotyötä kohtaan. Avoimella kysymyksellä selvitettiin hoitoketjun käyttöä estäviä tekijöitä. Avoin kysymys analysoitiin käyttäen deduktiivista sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tulosten mukaan koulutukseen osallistuneen henkilökunnan MCC-ohjelman käytössä tarvittavat tiedot ja taidot sekä ohjelman käyttö lisääntyivät tilastollisesti merkitsevästi. Henkilökunnan asenteet ohjelman käyttöä kohtaan olivat myönteiset sekä ennen koulutusta että koulutuksen jälkeen. MCC-ohjelman käyttöä estäviksi tekijöiksi hoitajat arvioivat negatiiviset asenteet uusia asioita ja ohjelmia kohtaan, riittämättömät resurssit, puutteet tiedoissa ja taidoissa sekä hoitoketjun laatuun ja saatavuuteen liittyvät ongelmat. Jatkuva kiire hoitotyössä, työympäristön rauhattomuus ja pula tietokoneista koettiin estävän MCC-ohjelman käyttöä. Lisäksi sähköisen hoitoketjuohjelman käyttö arvioitiin estyvän, jos henkilökunta ei tiedä ohjelman olemassaolosta, sisällöstä ja toiminnasta. Hoitoketjua tulee oppia ja tottua käyttämään. Koulutusta pidettiin tärkeänä MCC-ohjelman käytössä tarvittavien tietojen ja taitojen lisäämisessä. MCC-ohjelman käyttöä estivät myös tietotekniset häiriöt ohjelman toiminnassa.
Koko henkilökunnan koulutus tulisi sisällyttää osaksi jokaisen sähköisen hoitoketjuohjelman implementointia. Kun teoriaopetus yhdistetään hoitoketjuohjelman käytön harjoitteluun, saadaan koulutuksesta tehokas. Lisäksi hoitoketjuja laadittaessa ja implementoitaessa on oleellista huomioida kaikki tekijät, jotka estävät ketjun käyttöä. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa, laadittaessa ja implementoitaessa sähköisiä hoitoketjuohjelmia osaksi käytännön hoitotyötä.
Avainsanat: koulutusinterventio, hoitoketju, implementointi, sepelvaltimotauti, näyttöön perustuva hoitotyö