Accents and their Explicitness in Finnish ELT: A Textbook Analysis of Smart Moves

Abstract

Tämä pro gradu –tutkielma käsittelee englannin aksenttien opetusta yläkoulun englannin oppikirjasarjassaSmart Moves. Koska englantia puhutaan nykymaailmassa monissa eri maissa sekä äidinkielenä, toisena kielenä että vieraana kielenä, englanninopetuksessa täytyy tehdä valintoja: mitä englannin eri varieteetteja otetaan mukaan opetukseen ja millä tavalla? Nämä kysymykset nousevat esiin etenkin aksenttien kohdalla, sillä eri varieteetit eroavat toisistaan eniten nimenomaan ääntämisessä.

Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan englanninkielisen maailman moninaisuutta ja sitä, kuinka aksenttien paljous on otettu englanninopetuksessa huomioon. Lisäksi pohditaan, mikä merkitys tietoisuuden lisäämisellä on tässä monisäikeisessä tilanteessa, ja mikä on oppikirjojen rooli kieltenopetuksessa. Tutkielman empiirisessä osassa pyritään oppikirja-analyysin keinoin vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mikä onSmart Moves–sarjan tavoiteaksentti, eli se aksentti, jonka mukaisesti oppilaiden halutaan itse oppivan ääntämään? 2) Mitä aksentteja kuullaan sarjan äänitteillä? 3) Antaako sarja oppilaille tietoa siitä, mikä tämä tavoiteaksentti on, ja mitä aksentteja he kuulevat äänitteillä?

Tutkimuksesta kävi ilmi, ettäSmart Moves–sarjan tavoiteaksentti on englanninenglannin standardiaksentti (Received Pronunciation), ja että tätä tietoa ei kerrota oppilaille eikä opettajalle missään kohdassa oppimateriaaleja. Sarjan äänitteillä kuulluista puhujista 23 prosentin kerrotaan olevan kotoisin jostakin tietystä maasta tai puhuvan jotakin tiettyä englannin varieteettia, jolloin oppilaat saavat tietoa näiden puhujien aksenteista. Näiden tietojen perusteella puhujat voidaan yhdistää 23 eri maahan, joissa englantia puhutaan joko äidinkielenä, toisena kielenä tai vieraana kielenä; suurimmat puhujaryhmät ovat englantilaiset, amerikkalaiset ja britit. Kaikkien 23 maan pääaksenttia ei kuitenkaan todellisuudessa kuulla äänitteillä: äänitteillä kuullaan seitsemän eri natiiviaksenttia selkeästi tunnistettavina versioina, 11 toisena ja vieraana kielenä englantia puhuvien aksenttia kuullaan heikompina versioina, ja loput viisi aksenttia eivät ole lainkaan tunnistettavia. Lisäksi sarjassa annetaan yleistä tietoa englannin levinneisyydestä ympäri maailman, englanninkielisistä maista sekä joistakin englannin päävarieteeteista.

Tuloksista voidaan päätellä, että Smart Moves yrittää ottaa huomioon englanninpuhujien moninaisuuden sekä antamalla asiasta tietoa että sisällyttämällä eri aksentteja äänitteillensä. Todellisuudessa kovinkaan monia aksentteja, varsinkaan muita kuin natiiviaksentteja, ei kuitenkaan äänitteillä kuulla, eikä puhujien aksentteja suurimmaksi osaksi kerrota. Lisäksi oppilaille ei kerrota, minkä aksentin mukaisesti heidän halutaan itse ääntävän. Kun oppilaat kuulevat monia eri ääntämismalleja sekä oppitunneilla että koulun ulkopuolella, mutta eivät tiedä minkä mallin mukaisesti heidän itsensä pitäisi ääntää, tämä voi aiheuttaa sekavuutta ja epävarmuutta. Niinpä olisikin hyvä, että oppilaat tehtäisiin tietoisiksi opetuksessa käytetyistä aksenteista.

Asiasanat:englannin kielen opetus, oppikirja-analyysi, aksentit, ääntäminen, tietoisuus