KYNNYSMATOSTA SUPERNAISEKSI? Postfeminismi ja menestys naisten työelämäoppaissa
ALASUUTARI, VARPU (2012)
ALASUUTARI, VARPU
2012
Naistutkimus - Women's Studies
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö - School of Social Sciences and Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2012-06-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22642
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-22642
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin postfeministisen ajattelun esiintymistä naisten työelämäoppaissa. Aineistoni koostuu Suomessa 2000-luvulla julkaistuista, naislukijoille suunnatuista populaareista opaskirjoista, joiden tavoitteena on neuvoa lukijoitaan saavuttamaan menestystä työelämässä. Tutkimuksessani selvitän, minkälaista kuvaa menestyvästä nykynaisesta työelämäoppaissa rakennetaan ja millaisia yhteneväisyyksiä tällä naiskuvalla on postfeministisen ajattelun kanssa.
Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostavat Angela McRobbien ja Rosalind Gillin teoriat postfeminismistä. McRobbie ja Gill määrittelevät postfeminismin moderniksi, uusliberalistisia piirteitä sisältäväksi aatesuuntaukseksi, jossa pyritään yhtä aikaa sekä ottamaan huomioon feministisen ajattelun periaatteet että asettautumaan feminismin ulkopuolelle määrittelemällä feminismi vanhanaikaiseksi ja tarpeettomaksi. Postfeminismin ideologinen perusta on uusliberalistisessa individualismissa ja yksilönvastuuajattelussa, joiden mukaan jokaisen yksilön tulee vastata yksin itsestään ja omasta menestyksestään. Lisäksi postfeminismin olennaisiin piirteisiin kuuluu oletus sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuneisuudesta, pyrkimys ylläpitää heteronormatiivista sukupuolieroa, sekä naisiin kohdistuva vaatimus jatkuvasta itsekontrollista. Postfeminismin teoria on nouseva tutkimussuuntaus feministisessä tutkimuksessa, ja sitä on hyödynnetty onnistuneesti etenkin feministisen mediatutkimuksen parissa. Self help -kirjallisuutta, johon aineistoni työelämäoppaatkin kuuluvat, ei kuitenkaan ole ennen tutkittu kattavasti postfeminismin näkökulmasta.
Metodologisesti tutkielmani pohjautuu foucault’laisen diskurssianalyysin perinteeseen, jossa kielenkäyttöä tarkastellaan vallankäytön välineenä ja todellisuuden rakentajana. Kielenkäytön valtasuhteita voidaan tehdä näkyväksi tutkimalla tekstien hegemonisia diskursseja, eli niitä puhetapoja, jotka saavat teksteissä eniten ääntä ja näkyvyyttä. Tarkemman metodologisen rajauksen teen retoriseen diskurssianalyysiin, jonka peruskäsitteitä hyödyntävässä luennassani puran työelämäoppaissa konstruoituja mielikuvia menestyksestä, naiseudesta, työelämästä, tasa-arvosta ja feminismistä. Tutkielmassani tarkastelen sekä työelämäoppaissa esiintyviä hegemonisia diskursseja, että näistä diskursseista poikkeavaa transformaatiota.
Työelämäoppaiden hegemonisissa diskursseissa toistuu postfeministinen tapa määritellä naisia, menestystä ja tasa-arvokeskustelua. Postfeministisestä linjasta poikkeava transformaatio osoittautui varsin vähäiseksi, ja sitä esiintyi käytännössä yksittäisissä opaskirjoissa. 2000-luvun työelämäoppaissa menestyvä nainen näyttäytyy ensisijaisesti itsenäisenä supernaisena, joka kykenee paitsi luovimaan menestyksekkäästi työelämän miehisillä pelikentillä, myös ylläpitämään mielikuvia heteronormatiivisesta naisellisuudesta. Menestyksen puute tulkitaan työelämäoppaissa seuraukseksi naisten omista virheistä, kuten vääristä arvoista ja valinnoista tai kyvyttömyydestä täyttää naiselta odotettua sosiaalista roolia. Menestystä vaille jääneet naiset mielletään opaskirjojen retoriikassa ”kynnysmattojen” kaltaisiksi passiivisiksi uhreiksi tai negatiivisesti asennoituviksi valittajiksi. Työelämäoppaiden käsitykset menestyvistä ja menestymättömistä naisista vastaavat postfeminististä ajattelua niin toteutuneeksi oletetun tasa-arvon, sukupuolieron essentialisoinnin kuin uusliberalistisen menestyskäsityksenkin suhteen.
Asiasanat:feminismi, menestys, postfeminismi, self help, sukupuoli, työelämäoppaat, uusliberalismi
Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostavat Angela McRobbien ja Rosalind Gillin teoriat postfeminismistä. McRobbie ja Gill määrittelevät postfeminismin moderniksi, uusliberalistisia piirteitä sisältäväksi aatesuuntaukseksi, jossa pyritään yhtä aikaa sekä ottamaan huomioon feministisen ajattelun periaatteet että asettautumaan feminismin ulkopuolelle määrittelemällä feminismi vanhanaikaiseksi ja tarpeettomaksi. Postfeminismin ideologinen perusta on uusliberalistisessa individualismissa ja yksilönvastuuajattelussa, joiden mukaan jokaisen yksilön tulee vastata yksin itsestään ja omasta menestyksestään. Lisäksi postfeminismin olennaisiin piirteisiin kuuluu oletus sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuneisuudesta, pyrkimys ylläpitää heteronormatiivista sukupuolieroa, sekä naisiin kohdistuva vaatimus jatkuvasta itsekontrollista. Postfeminismin teoria on nouseva tutkimussuuntaus feministisessä tutkimuksessa, ja sitä on hyödynnetty onnistuneesti etenkin feministisen mediatutkimuksen parissa. Self help -kirjallisuutta, johon aineistoni työelämäoppaatkin kuuluvat, ei kuitenkaan ole ennen tutkittu kattavasti postfeminismin näkökulmasta.
Metodologisesti tutkielmani pohjautuu foucault’laisen diskurssianalyysin perinteeseen, jossa kielenkäyttöä tarkastellaan vallankäytön välineenä ja todellisuuden rakentajana. Kielenkäytön valtasuhteita voidaan tehdä näkyväksi tutkimalla tekstien hegemonisia diskursseja, eli niitä puhetapoja, jotka saavat teksteissä eniten ääntä ja näkyvyyttä. Tarkemman metodologisen rajauksen teen retoriseen diskurssianalyysiin, jonka peruskäsitteitä hyödyntävässä luennassani puran työelämäoppaissa konstruoituja mielikuvia menestyksestä, naiseudesta, työelämästä, tasa-arvosta ja feminismistä. Tutkielmassani tarkastelen sekä työelämäoppaissa esiintyviä hegemonisia diskursseja, että näistä diskursseista poikkeavaa transformaatiota.
Työelämäoppaiden hegemonisissa diskursseissa toistuu postfeministinen tapa määritellä naisia, menestystä ja tasa-arvokeskustelua. Postfeministisestä linjasta poikkeava transformaatio osoittautui varsin vähäiseksi, ja sitä esiintyi käytännössä yksittäisissä opaskirjoissa. 2000-luvun työelämäoppaissa menestyvä nainen näyttäytyy ensisijaisesti itsenäisenä supernaisena, joka kykenee paitsi luovimaan menestyksekkäästi työelämän miehisillä pelikentillä, myös ylläpitämään mielikuvia heteronormatiivisesta naisellisuudesta. Menestyksen puute tulkitaan työelämäoppaissa seuraukseksi naisten omista virheistä, kuten vääristä arvoista ja valinnoista tai kyvyttömyydestä täyttää naiselta odotettua sosiaalista roolia. Menestystä vaille jääneet naiset mielletään opaskirjojen retoriikassa ”kynnysmattojen” kaltaisiksi passiivisiksi uhreiksi tai negatiivisesti asennoituviksi valittajiksi. Työelämäoppaiden käsitykset menestyvistä ja menestymättömistä naisista vastaavat postfeminististä ajattelua niin toteutuneeksi oletetun tasa-arvon, sukupuolieron essentialisoinnin kuin uusliberalistisen menestyskäsityksenkin suhteen.
Asiasanat:feminismi, menestys, postfeminismi, self help, sukupuoli, työelämäoppaat, uusliberalismi